tiistaina, lokakuuta 28, 2008

Tapaus Rostedt, eli kun omat koirat purevat

Perussuomalaisten Maarit Rostedt antoi seuraavanlaisen lausunnon Turun Sanomissa 28. lokakuuta 2008:

Meillä oli kieltämättä listoilla muutama rasisti. Esimerkiksi ehdokkaamme Jiri Keronen kirjoitti muiden tietämättä nettiin kirjoituksen, jossa maahanmuuttajista puhuttiin törkeästi. Minä en voinut hyväksyä kirjoituksen sävyä, eikä kukaan muukaan hyväksynyt. Mielestäni jokaista yksilöä pitää kunnioittaa, Rostedt korostaa.


-TS

Olen erittäin järkyttynyt siitä, että M. Rostedt lähtee mukaan median mustamaalauskampanjaan joka perustuu Jiri Kerosen asiayhteydestä irroitetuille ja vääristellyille lausumille. Keronen itse on tehnyt aiheesta rikosilmoituksen.

Jokainen lukutaitoinen kyennee ymmärtämään Kerosen kirjoituksesta, ettei hän ole esittänyt niin sanotusti rasistisia mielipiteitä vaan käyttänyt tiettyjä termejä ironisesti esimerkkisitaattina siitä, mitä on mahdollista jonkun sanoa - ei, että Keronen itse antaisi kyseisen lausunnon.

Kerosen kirjoitus löytyy hänen blogistaan.

Tapauksesta hermostuneena otin Rostedtiin yhteyttä julkiseksi ilmoittamalla kirjeelläni:

Tämä kirje on julkinen.

Hei, nyt on perussuomalaisena lähestyttävä liittyen haastatteluunneTurun Sanomissa.

"Minusta on loistava asia, että olemme molemmat naisia. En halveksi
miehiä, mutta naiset ajattelevat järkevämmin ja osaavat pistää asiat
tärkeysjärjestykseen. Miehillä menee toiminta joskus vähän yli,
Rostedt pamauttaa."

"Meillä oli kieltämättä listoilla muutama rasisti. Esimerkiksi
ehdokkaamme Jiri Keronen kirjoitti muiden tietämättä nettiin
kirjoituksen, jossa maahanmuuttajista puhuttiin törkeästi. Minä en
voinut hyväksyä kirjoituksen sävyä, eikä kukaan muukaan hyväksynyt.
Mielestäni jokaista yksilöä pitää kunnioittaa, Rostedt korostaa"

Ainakaan tässä tapauksessa ei eräs nainen ole ajatellut välttämättä
järkevästi tai sitten luetunymmärtäminen on ollut ilmeisen hukassa.

Jiri Keronen on tehnyt MTV3:n sekä Aamulehden uutisoinnista
rikosilmoituksen, sillä Kerosen asiayhteydestä poimittu sitaatti on
ironisoivaa ja havainnollistava esimerkki, ei Kerosen oma mielipide
toisin kuin media - ja näemmä myös te - väitätte. Lisäksi Kerosen on
väitetty Aamulehden uutisoinnin mukaan pitäneen natsilippua
parvekkeella, mikä menee jo täysin absurdian puolelle, sillä
väitteellä ei yksinkertaisesti ole mitään todellisuuspohjaa. Tämä
uutisankkahan myöhemmin kyllä korjattiin, mutta vahinko on jo
tapahtunut. Sama kuin Maria Rostedtin väitettäisiin uutisen mukaan
pitävät natsiokkultisia rituaaleja takapihallaan. Et varmaan olisi
kovin iloinen tällaisesta uutisesta?

Uhkaako Keronen mielestäsi seuraavan lausahduksen mukaan tappaa ihmisiä?

"Mikäli ihmisellä on paita, jossa on kuva Muhammedista siitin syvällä
siassa ja teksti "Tapetaan kaikki ähälämit ja muut!!1", on kyse
muukalaisvastaisesta symboliikasta. Tällöin ollaan lain harmaalla
alueella, koska teoriassa kyse voisi olla esimerkiksi kansanryhmää
vastaan kiihottamisesta."

Samankaltaisesta esimerkkisitaatista on kyse myös siinä lainauksessa
jota MTV3 käytti vaalitentissä.

Jos luetunymmärtämisesi mukaan tässä Keronen julistaa haluavansa
tappaa "ählämeitä", niin sitten en ihmettele sitten miksi kuvittelet
hänen olevan rasisti. Silloin on kuitenkin pakko ihmetellä, miten
aikuinen ihminen voi olla näin eksyksissä lukutaidon suhteen.

Perussuomalaisia yritetään puolivillaisilla ja asiayhteydestä
irroitetuilla lausahduksilla jo nyt leimata junteiksi, rasisteiksi, et
cetera. Omien koirien ei tarvitsisi ryhtyä enää tässä vaiheessa
puremaan. Olen hyvin pettynyt tähän toimintaan ja pahoillani Kerosen
puolesta.

Toivon teidän korjaavan kantaanne todellisuutta vastaavaksi.

Jarkko Pesonen (fil.yo), PS-nuori


Rostedtin vastaus:

OLEN YHÄ SANOJENI TAKANA! EN SIEDÄ MINKÄÄNLAISTA JULKIRASISMIA,VAIKKA VAIN VITSIMIELESSÄ.
KUN LÄHDIN MUKAAN PERUSSUOMALAISIIN,PAINOTIN ASIAA VUORIOLLE,JOTEN HÄN TIETÄÄ KANTANI,MIKÄLI SINULLA ON VIELÄ JOTAIN SYDÄMELÄSI,OTA IHMEESSÄ YHTEYTTÄ SUORAAN MINUUN,KESKUSTELEMME ASIOISTA,MUTTA NYT LIIKKEELÄ OLEVA KIERTOKIERJE MINUSTA ON NAURETTAVA JA OSOITTAA NUOLESKELUA,SELKÄÄN PUUKOTTAMISTA JA MUITA ASIOITA,JOTKA EIVÄT KUULUU HYVÄÄN PUOLUETOIMINTAAN.

Ystävällisin terveisin: Maarit

Rostedt ei siis ilmeisesti lukenut, tai ei ymmärtänyt/halunnut ymmärtää mitä hänelle koitettiin sanoa. viestin sävy saa minut henkilökohtaisesti epäilemään Rostedtin väitettä, jonka mukaan naiset olisivat kategorisesti miehiä järkevämmin ajattelevia. Vaikka tällainen puoluetovereiden aiheeton pakkiin kuseminen kiukuttaa minua varsin suuresti, niin pyrin kirjoittamaan hänelle vastauksen niin asialähtöiseen sävyyn kuin mahdollista.

Et siis tainnut ymmärtää kirjoittamaani? Nimittäin Kerosen tapauksessa kyseessä ei ole julkirasismia, eikä itseasiassa rasismia olleenkaan - ei edes vitsimielessä.

Näin sivuhuomautuksena, että on mielestäni irvokasta sinänsä, että henkilö, joka on leimannut puoluetovereitaan aiheetta rasisteiksi mediassa, katsoo asiakseen valistaa hyvästä puoluetoiminnasta.

Minä lähdin perussuomalaisiin koska uskon, että hankalistakin asioista tulee voida keskustella vapaasti. Se, että nyt moralisoidaan ongelmien esiinnostajia sen sijaan, että puhuttaisiin ongelmasta itsestään osoittaa päinvastaisesta toiminnasta ja arvoista.

Kyseessä ei ole kiertokirje vaan julkinen kirje. Poliitikkona teidän pitäisi olla valmis julkiseen asialähtöiseen arvosteluun siitä, mitä olette lehtien palstoilla sanoneet. Nyt vaikuttaa siltä, että yhdestä henkilöstä tehdään puolueelle sylkykuppia jota voidaan osoittaa "tuo kyllä, mutta ei me" ja sen jälkeen unohtaa koko asia. Puolueessa on sen verran henkilöitä takaamaan se, että tämä ei unohdu - asiaan palataan.

- Jarkko

P.S. Caps Lockeilla huutaminen ei ole tarpeellista ja toivon, että vastaat muistaen sen, että tämä keskustelu on mahdollista esittää julkisesti.



Päivitän keskustelua sitä mukaa kun se etenee, ja toivon asian nousevan puheeksi perussuomalaisten keskuudessa. Henkilökohtaisesti en voi hyväksyä tällaista leimaamista, jota tässä tapauksessa on tapahunut.

keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Jätkä ja uhkapelaaja

Perunapellon reunalla seisoi jätkä ja piippuaan poltellen. Ilma oli kirkas ja aamupäivän aurinko heitti säteensä pellon pientareelle. Syksyn sato oli lähes kokonaan nostettu - rukiit oli korjattu aittaan pari kuukautta sitten ja kellari täyttyisi talveksi muhkeista perunoista.

Kylän raittia käveli mies tweed-takissa ja katsahti piippua polttelevaan mieheen.

"Hei! Onko hyvin peruna noussu, jätkä?" Hän huusi pellolle.

"Hyvinhä tää. Mukavia ilimoja pielly, ei olluna viime syksynä tälläsiä keleij'. Kuha suan tän valamiiks, niin aattelin notta lähen jäniksen mehälle."

Mies tweed-takissa naurahti.

"Njaa, itsehän olen menossa kaupunkiin tästä. Tänään on nimittäin pokeri-ilta Market Clubilla. Viime viikollakin tuli niin hyvät voitot, että tarjosin illan kymmenelle herrallesmiehelle ja vielä jäi ylikin. Lähtisit sinäkin sinne, onhan sinullakin jotain sukanvarressa?"

"No oha tuota vähäse, mut ne on vaan silleen jos sattuu joskus pahasti tartteemaan. Ei miulla pelailuun oo rahhoo"

"Älä kuule jätä niitä sinne vaan sijoita, panosta ja voita lisää! Ei säästäminen ja pihtailu ole nykypäivää, vaan raha pitää laittaa liikkumaan ja tuottamaan."

"En mie oikein tiijä" jätkä puntaroi, "ei miusta taida olla niin pelimieheks', että alkasi moiseen. Miuluummin piän vaan tuolla jemmassa, kun eihä sitä ikinä tiiä jos vaikka sattuu häviämään niin menee ihan hukkaan, eikä tuo eukkokaan tykkää jos juoksen pelailemassa."

"Noh, se ei pelaa joka pelkää. Mutta tule toki mukaan jos muutat mielesi" sanoi mies tweed-takissa ja jatkoi matkaansa.

Ja niin päivä kului ja tuli ilta. Jätkä pyyhki hikeä naamaltaan kun kantoi viimeistä laatikollista perunoita kellariin. Mies tweed-takissa käveli takaisin pitkin tietä. Hänen selkänsä oli kumarassa ja katse laahasi pari askelta edellä pitkin maata.

Jätkä huuhdahti miehelle tweed-takissa:
"Kato, tulit jos takasi. Paljonkos tuli voittoja?"

Mies tweed-takissa katsahti jätkään päin pudisteli päätään.
"Kaikki on mennyttä, kaikki." hän tuhahti ja jatkoi matkaansa.

torstaina, lokakuuta 02, 2008

Kulutusjuhlaa seuraa laman kohmelo

Mennyt vuosi näyttää olleen nykyisen kulutusjuhlan jatkojen jatko. Jenkit ovat juhlineet tilinsä tyhjäksi ja käyttäneet juhlaansa naapurinkin varat. Jostain syystä on vain unohtunut se, että mitä pidempään ja raskaammin juhlit niin sitä karumpi kankkunen siitä seuraa. Valtion velka on syöksähtänyt Atlantin takaisessa talousihmeessä 20 000 miljardiin (20 triljoonaan) dollariin, samalla kun kyseisen valuutan arvo on romahtanut keskuspankin työntäessä uutta rahaa jakoon talouden tekohengitykseksi (dollarin reaaliarvo on arviolta 4-6% sen nykyisestä luottamukseen perustuvasta arvosta) . Pelkästään lainojen korot ovat 600 miljardia vuodessa samalla kun maa on kiinni kahden rintaman sodassa. Yhdysvaltain aika ainoana suurvaltana päättyi jo tovi sitten ja pian näyttää koko nimitys maasta suurvaltana vähintään kyseenalaiselta.

Kummallisella tavalla historia tuntuu toisintavan tässä itseään yhä uudelleen; rakennetaan markkinatalouden ihmelaiva yhä uudelleen ja yhä korkeammin kansirakentein kuin Vasa ikään. Loistoa riittää sen verran, että päästään satamasta mutta yhä uudelleen vajotaan lopulta pohjaan.

Ongelmallisen tästä asiasta tekee etenkin se, että olemme sitoutuneet ylikansallisiin markkinoihin ja riippuvaisia maailmantalouden tilanteesta. Sata vuotta sitten ei markkinatalouden romahdus vaikuttanut samalla tavalla, sillä suurin osa tuotannosta oli sidottu alkutuotantoon ja tästä johdettuun omaan teollisuuteen. Nykyisin suurin osa tuotannosta keskittyy palveluihin ja loppujalostukseen alkutuotannon tapahtuessa jossain muualla - tämä koskee eteenkin maataloutta - ja kun siellä päässä tulee ongelmia niin olemme täälläkin niin sanotusti kusessa.

Kaikki tämä johtuu ainoastaan siitä, että pyritään tavoittelemaan yhä korkeampaa elintasoa ja yhä enemmän kulutusroinaa ympärillemme. Antiikin Kreikassa tällaista materiaalisten rikkauksien keräämistä sosiaalisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden kustannuksella kutsuttiin kreolismiksi. Kreolismia pidettiin häpeällisenä ja vapaille miehille sopimattomana toimintana, sillä heidän piti olla vapaita aineellisen hyvän kahleista. Nykypäivän kreolismista hyvä esimerkki on varmasti Kemijärven tehtaiden alasajo ja tuotannon siirtäminen kaukoitään sillä seurauksella, että sadat kemijärveläisperheet joutuivat yllättäen taloudelliseen ahdinkoon. Koko paikkakunta käytännössä eli tästä tehtaasta ja tämä epäisänmaallinen teko tehtaan johdolta tarkoittaa todennäköisesti monille perheille tilannetta, että heidän on myytävä asuntolainalla hankittu koti. Vuosikymmeniä tehtaassa työskennelleet työläiset joutuvat tyhjän päälle kun heidän osaamiselleen ei ole kysyntää, eikä heillä ole koulutusta mihinkään muuhun ammattiin. Hienoa maanpetturit! Varmaannkin hieno tunne nähdä palkkamenojen vähentyvän puolella samalla kun tuotanto säilyy samalla.

lauantaina, elokuuta 09, 2008

Georgian ja Venäjä sodassa

Ylläetteän täydeksi sodaksi puhjennut konflikti on erittäin monijuonteinen, eikä tilanteessa ole varmaankaan olemassa yhtä ainutta totuutta. Tässä kuitenkin pyrin lyhyen historiallisen ja poliittisen katsauksen kautta valoittamaan, mikä tilanne Georgiassa on tällä hetkellä.

Kiistanalainen Etelä-Ossetia, josta konflikti on nyt alkanut, on kuulunut Georgiaan 1100-luvulta lähtien (eli siitä lähtien kun Georgia on ollut olemassa). Myöhemmin keskiajalla alueelle tuli osseteja pakoon mongolien vainoja ja nykyisin alueen 70 000 asukkaasta noin 40 000 on osseteja. Venäjällä kyse on siis hyökkäämisestä suvereenin valtion rajojen yli ja rankaisee "epälojaalia" entistä satelliittivaltiotaan, jonka katsoo kuuluvan omaan etupiiriinsä. Lisäksi, Georgialaiset kylät joutuivat lähellä E-Ossetian rajaa menneellä viikkolla jatkuvan raskaan tulituksen alle, joten Georgialla oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa; kukistaa itsehallintoa pitävät ja venäjän tukemat kapinalliset E-Ossetiassa tai katsoa vierestä, kun georgialaiskylien porukkaa tapetaan.

Tavallaan ymmärrän ossetien itsenäisyyspyrkimyksiä heidän ollessa eri kansaa*, mutta liittoutuessaan Venäläisten kanssa he ampuvat itseään jalkaan. Venäjä ei ole koskaan voimakkaana ollesaan tukenut yhdenkään itseensä kuuluvaksi katsomansa kansan itsenäisyyttä. (Afganistan 80-luvulla, Tsetshenia 90-luvulla). Venäläisten avustuksella Eteleä-Ossetiassa on myös tehty etnisiä puhdistuksia karkoittamalla Georgialaisia kotiseuduiltaan. Tämä on jälleen kerran tuttua hajoita ja hallitse -politiikkaa: Jos hyökättävässä maassa on jotain hallituksenvastaisia kapinallisia, tuetaan niitä aseistamalla ja rahoittamalla, kun kapinalliset sitten tuesta rohkaistuneena aloittavat konfliktit, tullaan alueelle "turvaamaan rauhaa" ja onnistutaan näin saamaan sotatila vastapuolella olevan maan kanssa ilman, että tarvitsee virallisesti julistaa ensin sotaa.

Tästä tuleekin muuten mieleen mielenkiintoinen analogia Natsi-Saksan ja Tsekkosslavakian välisistä tapahtumista -38 ja -39. Tsekkosslovakian sudeettialueethan vastasivat Saksalle samaa kuin Etelä-Ossetia venäläisille nyt. Ja Saksalaiset tukivat Slovakialaismielisiä separatistijärjestöjä ja Tsekkosslovakian pyrkiessä hiljentämään levottomuudet vyöryivät Saksan joukot Tsekkiin ja Slovakiasta puolestaan tuli nukkevaltio. saa nähdä, tyytyvätkö länsivallat katsomaan samalla tavalla sivusta Venäjän laajentumispyrkimyksiä, kuin katsoivat sivusta Saksan laajentumista aina Danzigiin asti.

Eli ei näemmä mitään historiallisesti uutta. Samaa taktiikka on käytetty Aleksanterin ajoista lähtien ja näemmä toimii edelleen. Ja edelleenkin löytyy ihmisiä joihin tämä höynäytys uppoaa täysillä. Divide et impera

*Tosin alueen katson kuuluvan edelleen Georgialle, sillä noin puolet alueen väestöstä on georgialaisia, joiden historiallista aluetta se on enemmän kuin ossetien. Lisäksi alueella asuvat ossetit ja georgialaiset ovat hyvin sekalaisesti levittäytyneet alueelle ja georgialais-ossetialaiset seka-avioliitot ovat yleisiä.

tiistaina, heinäkuuta 22, 2008

An Islamic art gallery to Louvre under construction

First stone laid for Louvre's Islamic art gallery

PARIS (AP) — The first stone was laid Wednesday at the Louvre's new Arts of Islam gallery, the first major modern architectural addition to the museum since its famed glass pyramid was built in the 1980s.

President Nicolas Sarkozy and a major donor for the project, Saudi Arabian Prince Alwaleed bin Talal, took part in the ceremony to start work on the addition, which includes a shimmering glass wave hanging over a 19th-century courtyard. The project's architects say it resembles a cloud or a flying carpet.

The wing, expected to open in 2010, will display a vast collection of Islamic art from the seventh to the 19th century.

At the groundbreaking ceremony, Sarkozy spoke of the need for dialogue between the West and the Middle East.

This gallery "will be the chance for all French and foreign visitors to the Louvre to see that Islam is progress, science, refinement, modernity, and that fanaticism in the name of Islam is to flout Islam," Sarkozy said.

Indeed, Islam is nothing but progress, science, refinement and modernity?

I really would like to know how many Nobel awards Islamic countries have received of physics while comparing to the West and what actually have been Islam's merits gaining values of humanity, equality and democracy?

The Louvre announced its project for a Louvre Abu Dhabi museum in the United Arab Emirates last year.

"With Abu Dhabi, French museums are exporting, and here today it is Islam that is coming to the heart of France," French Culture Minister Christine Albanel said.

The gallery's construction, which will cost $100 million, will be led by French architect Rudy Ricciotti and Italian colleague Mario Bellini. The light-filled ground level, under the wave, will host sturdier artworks, while a second underground level will shelter delicate items such as manuscripts and carpets.

Ricciotti said the project was not inspired by the Louvre's pyramid, designed by I.M. Pei and completed in 1989.

"Here we're in a much more intimate approach, less symbolic, less monumental," he said.

The construction will not alter or hide the historic facades of the Visconti courtyard, located at the heart of the Louvre's south wing.

The Saudi donor, who is the grandson of the country's founding king, is one of the richest men in the world, ranked 13th by Forbes in 2007. His investments span the globe. In France, he invested in Disneyland Paris and owns the capital's historic Georges V hotel. In 2005, he donated the initial $26.9 million toward the Louvre's latest project, making him the single largest individual benefactor.

Other major contributors include the oil company Total and Lafarge, the world's largest cement maker, which both have interests in Saudi Arabia. The French state is supplying $31.8 million, while smaller amounts will come from Oman, Kuwait and Azerbaijan.

In the very heart of Europe, there arises acclaiming exhibitions of Islam and simultaneously hundreds of thousands moslims yell for beheading those who critize their worldview. Those multiculturalist, who call themselves tolerant and support diverisy, fail totally to see all those horrific, brutal, fanatic and violent sides of the world's most intolerant religion ever been. Obviously they just deny the undesirable thruth and insted have a belief that there will be a triumpanth of humanity due to multiculturalism even though there has never and nowhere been concrete instances to sustain utopistic dream.

Source

Kansallisen identiteetin merkityksestä

Jamaikalaissyntyinen, mutta Britanniassa elävä professori Stuart Hall on kirjoittanut teoksen Identiteetti (1999), joka muun muassa käsittelee ihmisten kansallisena pitämää identiteettiä. Hänen vasemmistolaisasenteisessa kansallisvaltion ja yhtenäiskulttuurin kritiikissä on joitakin aivan onnistuneita huomioita, mutta näistä huomioista vedetyt johtopäätökset oli koettavissa varsin yksisilmäisiksi ja avoimen poliittisesti motivoituneiksi.


Kirja käsittelee identiteettiä monelta kannalta sukupuolen, sosiaaliluokan ja massakulttuurin luomien mallien kautta, mutta lyhyesti referoiden Hallin silmiinpistävin väite, joka herätti huomattavaa henkilökohtaista ärtymystä on hänen käsityksensä kansallisesta kulttuurista. Eli se, ettei kansallisvaltiolla ja kansallisvaltion symboleilla, eikä myöskään kansalliselle pohjalle luodulla identiteetillä ole merkitystä sen takia, että ne ovat jotain keinotekoista.


Myönnettäköön, että kansallinen identiteetillä ja käsityksellä jollakin alueella elävien ihmisten yhteenkuuluvuudesta on paljon samaa mytologisten sankaritarinoiden kanssa: molemmilla on enemmän tai vähemmän myyttinen alkuperä, selviytymistaistelu ja kasvu suuruuteen. Samoin kansoilla on tiettyjä symboleja joita kansan yhtenäisyyttä ajavat tahot haluavat pitää represtaationa itse kansasta. Suomalaisittain meillä on kansallismaisema, -laulu, -lippu, -eepos, -runoilija, -säveltäjä, -eläin, -urheilu, -ruoka ja niin edelleen. Hallin mukaan näillä ei ole oikeasti niiden nauttimaa arvoa, sillä useimmat näistä on luotu kansallisvaltion yhtenäisyyden tarpeisiin – näin on laita etenkin puhuttaessa kansallisista tunnuksista, eepoksista ja lauluista. Hallin näkemyksen mukaan siis aitoa, oikeaa kulttuuria on jokin sellainen, mikä on syntynyt spontaanisti – eivät tarkoitushakuiset kulttuurin tuotteet.


Tässä suhteessa olen kuitenkin täysin päinvastaista mieltä, sillä mielestäni kansallisen kulttuurin mahdollinen keinotekoisuus ei muuta miksikään sen arvoa. On kansanomaista kulttuuria joka on syntynyt spontaanisti ilman, että sillä on ollut nationalistisia päämääriä (esimerkiksi folklore, kansanmusiikki, sananparret, elämäntavat jne.) ja on kulttuuria jolla taas on nationalistisia päämääriä. Näitä ovat esimerkiksi viralliset kansallisjuhlat ja symbolit. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään jälkimmäisten arvoa, sillä vaikka aarniometsässä kasvanut puu on olemassa siellä luonnostaan, ilman ihmisen käden työtä ja Nokian puhelin taas on päinvastoin edellyttänyt ihmisen toimintaa ollakseen olemassa niin ei kumpikaan ole yhtään vähemmän olemassa olevia. Samoin ei myöskään kansallinen identiteetti ole yhtään vähemmän olemassa oleva kuin mikä tahansa muu identiteetti. Oikeastaan ei ole olemassakaan mitään luontaista ja sisäsyntyistä identiteettiä vaan ihmisen identiteetti rakentuu aina hänen arvojensa ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Kansallinen identiteetti on olemassa koska on ihmisiä jotka tuntevat kansallista yhteenkuuluvuutta ja luovat symboleja tälle yhteenkuuluvuudelle. Nämä symbolit puolestaan vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mahdollistavat toiminnan kansakuntana. Kun samalla alueella elävillä ihmisillä on yhteinen päämäärä, johon he voivat samaistua, niin vähenee kitka tämän alueen ihmisten sisäryhmien välillä. Tällainen ilmiö on havaittavissa etenkin kriisiaikoina, jolloin ihmisten kansallinen identiteetti aktivoituu ja sisäiset riidat kansan sisällä jäävät toissijaisiksi. Tästä esimerkkinä talvisota, jossa kansa yhtenäistyy yhteiseen selviytymistaisteluun. Tämä on nähtävissä luonnollisena selviytymisreaktiona ulkoista uhkaa vastaan.


Jos valtion sisällä elävä kansa ei tunne kuuluvansa yhteen ja valtion sisällä elää paljon toisistaan eroava sosiaalisia tai etnisiä ryhmiä, niin ei ole myöskään todennäköistä että tällainen joukko ihmisiä kykenee tehokkaasti toimimaan yhteisiksi koettavien päämäärien saavuttamiseen. Syy on yksinkertainen: voimakkaasti pirstaloituneessa yhteiskunnassa ei ole yhteisiä päämääriä joiden vuoksi toimia.


Kansallistunne on jatkumoa sille samalla joukkoidentiteetin tarpeelle, joka ilmeni ennen kansallisvaltioita kyläyhteisöjen yhteenkuuluvuuden muodossa. Tätä ennen oli heimoja, joilla niilläkin oli oma yhtenäiskulttuuri ja yhteiset tavoitteet. Vastakohtana tälle puolestaan voidaan pitää entisen Jugoslavian aluetta, jolla elää useita toisistaan voimakkaasti eroavia etnisiä ryhmiä ja näiden väliset ristiriitaisuudet ilmenivät hyvin traagisella tavalla 90-luvulla, kun siihen asti etnisten jännitteiden syntymisen estänyt Jugoslavian autotäärinen valta luhistui. Etnisiä konflikteja ilman voimapolitiikkaa voida välttää niin kauan, kun kahdella eri kulttuurilla on eri päämäärät, mutta yhteinen intressi johonkin maantieteelliseen alueeseen. Etnisyyden lisäksi konfliktin voi aiheuttaa myös toisistaan erottuvien sosiaalisten luokkien muodostuminen, joka voi myös aiheuttaa konflikteja ja sekasortoa.


Se, että samaistumme omiin kansallisiin periaatteisiin, muistamme niitä aikoja, jolloin kansamme on ollut vaarassa joutua toisen kansan alistamaksi, säilytämme ja pidämme yllä monien sukupolvien takaa periytyvää henkistä pääomaa, suojelemme maamme luontoa ja pyrimme toimillamme siihen, että myös meidän lapsenlapsemme voivat joulukuun kuudentena vetää siniristilipun salkoon symbolina kansallisesta suvereeniudesta, ei mielestäni ole turhaa tai edes keinotekosia vaikka sillä onkin selkeästi osoitettava päämäärä ja tarkoitus. Kansallisen ja kansanomaisen kulttuurin ei tarvitse olla ikuisesti muuttumattomana pysyvää ja stabiilia, sillä mikään kulttuuri ei sitä ole koskaan ollutkaan. Kuitenkin on toivottavaa, että kukin kulttuuri muuntuu tai säilyy sen omilla ehdoilla, eikä niin, että jokin taho julistaa sen turhaksi, keinotekoiseksi ja valmiina romutettavaksi.

sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008

Monikulttuurin ongelmia, osa 3: Kulttuurierot

Monikulttuurinen yhteiskunta todellinen ongelmavyyhti, minkä on havainnut varmastikin jokainen, joka on aiheeseen tutustunut tilastojen ja tutkimusten kautta. Sillä itse asiassa on hyvin vähän tekemistä naiiviin monikulttuurisen utopiamaailman kanssa jossa monikulttuurisuuden kannattajat elävät. He näkevät siinä etnomuusikoita, jännittäviä uusia ihmisiä, eksoottisia ruokaperinteitä ja kulttuurien välistä, hyväntahtoista vuorovaikutusta. Näihän se saattaa mennäkin jossain kulttuurikeskus Caisassa tai afrikkalaisen musiikin festivaaleilla, mutta ne järkyttävät ongelmat jotka asiaan liittyvät, eivät katoa miksikään ja paljastuvat aina, kun median ja suvaitsevaisuuspropagandan luomaa monikulttuurisuuden kiiltokuvamaista pintaa hiemaan raaputtaa. Sen alta nimittäin paljastuvat kaikki ne sosiaaliset, taloudelliset, uskonnolliset, demografiset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset ongelmat joihin vahvasti heterogeeninen yhteiskunta ajautuu. En ryhdy erittelemään näitä, sillä esimerkiksi Jussi Halla-aho ja muut vanhemmat kirjoittajat ovat niitä jo hyvin seikkaperäisesti käsitelleet. Tässä kirjoituksessa haluan mieluummin pureutua siihen, mikä näiden ongelmien pohjimmainen, sosiaalipsykologinen syy on.


Monikulttuurin kannattien ikuinen inhokki, yhtenäiskulttuuri on siinä mielessä varsin toimiva, että vaikka se mokuilijoiden mielestä vaikuttaakin tylsältä, yksipuoliselta ja jopa keinotekoiselta (kuten kansallisvaltion vastustajat haluavat kuvailla), niin on sen hyvänä puolena se, että kulttuuriset käsitykset moraalisista ja eettisistä asioista ovat varsin yhtenäisiä. Osalta monikulttuurin kannattajista puuttuu tässä suhteessa se relativistinen havainto, että ne asiat, joita pidetään vaikkapa täällä hyvinä tai pahoina, eivät ole mitään universaaleja totuuksia. Jos ne olisivat universaaleja totuuksia vaikkapa useimpien fysiikan lainalaisuuksien tapaan, olisi absoluuttisen oikea toiminta ja suhtautuminen asioihin saavuttavissa logiikan ja empirian avulla. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole vaan eettiset käsitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja mitä homogeenisempi kulttuuri on, niin sitä yhtäläisempiä käsitykset oikeasta ja väärästä ovat ja lähes kaikki tämän kulttuurin piiriin kuuluvat henkilöt marginaalisia toisinajattelijoita lukuun ottamatta hyväksyvät ja sisäistävät tietyt perusarvot joille yhteiskunnan toiminta rakentuu. Meidän ei tarvitse nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa väitellä periaatteelisella tasolla miesten ja naisten tasa-arvosta, demokratian oikeutuksesta, ihmisarvosta tai uskonnonvapaudesta vaan poliittiset debatit voidaan käyttää johonkin sekundaarisempaan.


Sen sijaan esimerkiksi islamilaisessa maailmassa hegemoninen käsitys edellä mainituista asioista on täysin erilainen ja sen kulttuuripiiriin kuuluvat ihmiset pitävät eurooppalaisia arvoja syntisinä, harhaoppisina ja pakanallisina – aivan kuten suurin osa eurooppalaisista pitää islamin arvoja brutaaleina, fundamentalistisina ja julmina. Kun islamilaisia siirtyy eurooppalaisen kulttuurin alueelle he joko joustavat omasta kulttuuristaan tai ryhtyvät kapinaan täkäläisiä arvokäsityksiä ja kulttuuria kohtaan. Siihen, kumpi näistä toteutuu riippuu ensinnäkin maahan muuttaneen ryhmittymän koosta. Mitä enemmän heitä on yhdellä alueella, sitä voimakkaampi on paine heidän alkuperäisen kulttuurin harjoittamiseen, sillä kulttuuri on ihmisten välistä vuorovaikutusta ja mitä enemmän he kohtaavat elämässään heidän alkuperäisen kulttuurinsa edustajia, niin sitä vähemmän syntyy halua assimilaatioon eurooppalaisen kulttuurin kanssa. Toisekseen se riippuu siitä, mitä vastaanottava kulttuuri heiltä vaati. Assimilaatiota ja sopeutumista ei tapahdu, jos maahanmuuttajilta ei sitä vaadita vaan myönnytään heidän kulttuurinsa erityisvaatimuksiin, mistä yhtenä räikeimmistä esimerkeistä Helsingin Jakomäen uimahallivuorot, joissa lauantai on pyhitetty yksinomaan musliminaisille. Vastaavia esimerkki on myös Britannia joissa poliisikoirille on velvoitettu kumitossut jalkaan vierailtaessa muslimikodissa. Koirahan on islamin eläinvihamielisessä maailmankuvassa saastainen eläin ja ilmeisesti poliisikoiran vierailu ilman tossuja voisi henkisesti saastuttaa kyseisen kodin. Onkin aiheellista kysyä loppuvatko islamin erityisvaatimukset vasta sitten kun jokainen eurrooppalainen nainen on pakoitettuu burkhaan ja maanosassa vallitsee islamilainen lainsäädäntö? Kukaan ei ole minulle kertonut, mihin asti suvaitsevaisuutta aietaan jatkaa. Miksi meidän edes tulee myöntyä erityisvaatimuksiin sellaisen kulttuurin taholta, joka ei itse pyri joustamaan juurikaan missään asiassa?


Koska tässä kirjoituksessa on tarkoitus käsitellä monikulttuurisuutta yleisesti, eikä vain islamia, vaikka se tosin on hyvä esimerkki äärimmäisyytensä ja ehdottomuutensa takia, niin voin ottaa tätä sivuten esille myös kolmannen seikan jolla on suuri vaikutus siihen, miten sopeutuminen tapahtuu. Tämä on maahanmuuttajien kulttuurinen joustavuus ja sopeutumiskyky. Tiedämme, että käytännössä kaikki japanilaiset, korealaiset ja vietnamilaiset maahamuuttajat ovat sopeutuneet varsin hyvin länsimaiseen yhteiskuntaan. He eivät erotu tilastojen valossa juurikaan natiiveista, eikä heitä kohtaan myöskään kohdistu juurikaan rasistisina pidettyjä ilmiöitä. Sen sijaan somalit ovat joka suhteessa äärimmäisen ongelmallinen ryhmä vastaanottavalle maalle, sillä esimerkiksi Suomen 10 000 somalista yli 90% on työelämän ulkopuolella, he syyllistyvät seksuaali- ja väkivaltarikoksiin kymmeniä kertoja useammin kuin suomalaiset ja lisäksi he ovat myös kaikkein nopeiten lisääntyvä ryhmä niin maahanmuuton kuin syntyyvyden kautta.


Tähän monikulttuurisuuden puolustajat yleensä esittävät kahta eri argumenttia siitä, kuinka tämä ilmiö selitetään heidän kannaltaan parhain päin. Joko se, että suomalaisten rasismi aiheuttaa työttömyyden ja rikollisuuden tai se, että he ovat väkivaltaisista oloista ja näin ollen kykenemättömiä toimimaan osana länsimaista yhteiskuntaa. Ensimmäinen väite on kumottavissa jo edellisen kappaleen esimerkillä. Väitetty rasismi maahamuttajia kohtaan ei ole estänyt itäaasialaisia työllistymästä, vaikka loogisesti voisi ajatella, että jos rasismi johtuu siitä, että henkilö on eri rotua, kuten virallinen totuus esittää, niin aasialaisiin pitäisi kohdistua aivan samanlaisia ennakkoluuloja ja antipatioita kuin somalejakin kohtaan. Jälkimmäinen vaihtoehto sen sijaan lienee lähempänä totuutta, mutta ei kuitenkaan niin yksinkertaisena kuin mitä halutaan ajatella, sillä henkilön väkivaltaisuus ja hänen lähtömaansa väkivaltaisuus ovat sidoksissa toisiinsa. Myönnetäköön, että somalit ovat keskimääräistä väkivaltaisempia johtuen siitä, että he tulevat väkivaltaisesta oloista, mutta on myös niin, että itse Somalia on väkivaltainen maa yksinomaan sen takia, että siellä asuu väkivaltaisia ihmisiä. Siirtämällä nämä ihmiset Somaliasta Eurooppaan, siirretään myös väkivalta Somaliasta Eurooppaan. Heistä ei tule eurooppalaisia ja eurooppalaisesti ajattelevia ihmisiä sillä hetkellä kun he astuvat maanosamme kamaralle, vaan heimojen väliset konfliktit jatkuvat uudessa kotimaassa samalla tavalla kuin ennenkin.


Nämä somalit eivät välttämättä pidä omaa toimintaansa mitenkään erioisen väkivaltaisena vaan sisällisosdat, tappelut, raiskaukset, naapuriheimon murhaaminen on heikäläisittäin normaalia meininkiä. Normaalilla meinigillä taas tarkoitan sitä, että kyseisenlaiset ilmiöt eivät ole heidän kotimaassaan mitään kansaa järkyttäviä tragedioita vaan varsin yleinen ilmiö. Uskon, että pelkän kulttuurin lisäksi myös heidän geneettisesti peritty temperamenttinsa on syynä siihen, miksi somalit ovat väestönä epäonnistuneet kaikkialla minne he ovat länsimaailmassa menneetkin. Kun kulttuurin perusarvot ovat ristiriidassa toisen kulttuurin perusarvojen kanssa, syntyy väistämätää ongelmia näiden kahden kulttuurin asuttaessa samaa aluetta. Voidaan haaveilla kulttuurienvälisestä dialogista, mutta jos toisella puolen on valtava joukko henkilöitä jotka argumentoivat mieluummin teräaseille, tulee dialogista monologiaa.

Monikulttuurin ongelmia, osa 2: Sanan- ja ilmaisunvapaus

Ranska ryhtyi sensuroimaan internetistä terroristisina, rasistisina ja lapsipornografisina pitämiään sivustoja. En tiedä onko kyseessä avoin (viranomaiset ilmoittavat mitä sivuja on sensuroitu ja miksi) vai pimeä sensuuri (tavan kansalainen ei tiedä mitä on sensuroitu, miksi ja kenen toimesta), mutta epäilen kyseessä olevan jälkimmäisen Suomen lapsipornografiafiaskon tapaan. Britanniassa taas jo alakouluikäiset saattavat joutua koulussa ongelmiin, jos he eivät pidä voimakkaasti maustetuista eksoottisista ruoista tai puhuvat toisista etnisistä ryhmistä termillä "nuo".

Monikulttuurinen ajaminen vaati sananvapauden rajoittamista, sillä monikulttuurisuusideologia ei perustu empiirisesti todettaville tosiasioille tai järkiperäisille argumenteille, vaan lähes uskonnolliselle tunteilulle, jossa elätetään kuvitelmaa monikulttuurisesta yhteiskunnassa, jossa kaikilla on kivaa keskenään ja tätä onnen hegemoniaa ovat tuhoamassa ainoastaan kaltaiseni "pahat rasistit", jotka ottavat puheiksi vääriä asioita. Näitä vääriä asioita ovat tietyiltä alueilta tulevien henkilöiden yliedustus seksuaali- ja väkivaltarikoksissa, sekä työttömyystilastoissa.*

Missään Eurooppalaisessa maassa ei ole onnistunut Somaliasta ja arabivaltioista tulevan väestön integrointi siinä määrin, että he menisivät töihin, eivätkä tehtailisi kantaväestöä enempää rikoksia. Tämän asian sanominen on kuitenkin käytännössä kiellettyä monikultturistien hallitsemassa valtiossa. Aivan samoin kuin on kiellettyä koota samalle sivustolle viranomaistahoilta saatavaa informaatiota ja lähdeviitteineen tehdä väite, että yhteiskunta koostuu ihmisistä ja jos yhteiskuntaa asuttavat ihmiset ovat väkivaltaisia, nepotistisia ja autotäärisiä niin myös heidän yhteiskuntasakin on silloin väkivaltainen, nepotistinen ja autoritäärinen.

Monikulttuurin kannattajat selittävät arabien ja somalien epäonnistumisen jokaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa kantaväestön rasismilla (tämähän ei tosin mitenkään selitä sitä, miksi aasialaiset maahanmuuttajat työllistyvät varsin hyvin), joka ilmenee tämänkin nettikirjoituksen lisäksi muun muassa makeisten käärepapereissa. Ilmeisesti Neekerinsuukko kioskissa on kulttuuririkastajalle niin suuri järkytys ja pahanolon aiheuttaja, että on suoranainen pakko pahoinpidellä ja ryöstää joku tuntematon suomalainen. Jos Rutja ja muut rasistit, sekä tietysti vääränmalliset karkkipaperit saataisiiin poistettua, niin mikään ei ilmeisesti estäisi täydellisen multikulttiparatiisin toteutumista. Tämä olisi koomista ellei olisi niin surullista.

Kannatan täydellistä sananvapautta (poislukien ihmisten yksityisasiat), sillä mikään informaatio ei voi olla vahingollista sinänsä - saati, että olisi jonkin "ylemmän" tahon asia päättää, mikä on sopivaa tietoa ihmisille ja mikä ei. Riippuu täysin ihmisestä miten hän suhtautuu informaatioon ja kuinka tekee johtopäätöksensä tältä pohjalta. Henkilöllä, jonka maailmankuva perustuu järkiperäisille argumenteille ideologian tai uskomuksen sijaan, ei ole mitään syytä rajoittaa sananvapautta, sillä hän pystyy argumentoimaan järkevästi oman kantansa puolesta. Monikulttuurin kannattajilla on hyvin vähän kylmiin tosiasioihin perustuvia argumentteja, siksi "rasistit" ovat hänelle uhka, jotka tulisi vaientaa. Aivan kuten uuden ajan alussa tieteen läpimurrot olivat uhka kirkon hegemonialle, ovat nyt tilastot, tutkimukset ja ihmisten arkielämän kokemukset uhka monikulttuuri-ideologialle.

Jos sensuuri olisi ihminen, hän olisi sellainen joka ei halua julkisuutta, sillä Sensuuri tietää ihmisten vihaavan häntä jos hän näyttäytyy heille. Sensuurilla ei ole nimeä, kosvoja, väriä, hajua. Hän salaa hävittää kaikki tahrat utopististen pilvilinnojen portailta, seiniltä ja ikkunista. Hän peittää kaikki seinien lohkeamat verhoilla ja estää ihmisiä menemästä vääriin paikkoihin näkemään vääriä asioita. Sensuuri estää ihmisiä näkemästä todellisuutta sellaisena kuin se on, estää ihmisiä kommunikoimasta keskenään ja näin uhkaamasta valtaapitävien valtapaikkaa ja virallista totuutta.

lauantaina, heinäkuuta 19, 2008



Monikulttuurin ongelmia, osa 1: Luokkayhteiskunta


Muistaako joku vielä Naantalilaisen natsihörhö Pekka Siitoinin haastattelun ohjelmassa Kolmas pyörä? (YouTubesta löytyy, jos ei ole vielä nähnyt). Yksi hänen legendaarisimpia lausahduksiaan ohjelmassa oli "Laitetaan kaikki pakolaisneekerit Lappiin lumitöihin. Joulupukkikin tarvitsee mustia tonttuja - se on tasa-arvoa se."

Niinkin mielettömältä kuin se alkuksi tuntuukin, niin nimenomaan tuollainen ajattelumalli on hyvin lähellä sitä, jota monet "monikulttuurisuuden" kannattajat nykyisin ajavat: hankitaan maahanmuuttajia tekemään työ, joka ei palkkauksensa takia kelpaa natiiveille. Näin korjataan mukamas jokin työvoimapula.

Ainoat alat, joilla on oikeasti työvoimapulaa ovat alipalkattuja töitä, joihin halutaan ulkomaalaisia, sillä suomalaiset eivät tätä työtä tee siihen hintaan. Heiltä kuitenkin unohtuu se, että tällainen työvoimapula korjaa markkinataloudessa itse itsensä ja kun kysyntää työntekijöistä on, niin heille tarjotaan myöskin enemmän palkkaa. Tässä ollaan nyt menossa perse edellä puuhun ja korjataan tilanne juuri sillä tavalla, millä sitä ei pitäisi korjata, eli tuomalla ulkomailta halpatyövoimaa. herää kysymys, että mihin tämä hyväuskoisten hölmöily sitten lopulta johtaa?

Luultavasti siihen, että näiden 'paskaduunien' palkkaus ei koskaan parane, koska aina löytyy joku kolmannen maailman "huippuosaaja" tekemään kyisen työn suomalaista halvemmalla. Pitemmän päälle tämä johtaa uuteen luokkayhteiskuntaan ja tähän vielä luokkien jo sinänsä synnyttämän jännitteen etninen ulottuvuus.

Yhdysvallat on mielenkiintoinen valtio siinä mielessä, että se on maailman ehkä maailman vanhin nykydiskurssin mielessä monikulttuurinen valtio; silti eri etniset ryhmät eivät ole integroituneet ja kuten ruotsalainen sosiaaliantropologi T. H. Eriksen sanoo, on hölmöä puhua maasta kansojen sulatusuunina - se on ennemminkin kansojen mosaiikki. Yhdysvalloissa etnisyys ja luokka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa juurikin edellä kuvaamallani tavalla valkoisten muodostaessa pääosan ylemmästä keskiluokasta yhdessä aasialaisten kanssa, kun taas afrot, meksikaanit ja latinot muodostavat valtaosan yhteiskunnan alimmista luokista. Koska luokkaerot ovat tutkitusti periytyviä (huolimatta siitä, että kaikilla olisikin mahdollisuus korkeampaan koulutukseen), syntyy uudenlainen luokkayhteiskunta, jossa etnisyys on osittain merkkinä omasta luokasta. Tämä aiheuttaa sekä normaalia luokkajännitettä, että etnistä jännitettä eri ryhmien välille.

Eriksenin mukaan ei olekaan olemassa yhteistä "amerikkalaista identiteettiä" vaan olemassa afroamerikkalainen, latinoamerikkalainen ja valkoamerikkalainen identiteetti ja nämä rakentuvat nimenomaan sen varaan, että tehdään ero suhteessa toiseen viiteryhmään.

Samanlainen mekaniikka näkyy myös Eurooppassa, jossa islminuskoisten identiteetti rakentuu sen mukaan mitä he näkevät ympärillään. Koska Eurooppalainen valtakulttuuri on ristiriidassa Islamin opin ja kulttuurin kanssa, syntyy vastareaktiona islamilaista radikalismia ja vaatimuksia halal-teurastusten sallimisesta tai sharia-lain käyttöönotosta islamilaisilla alueilla, joista viimeksi mainittua muuten kannattaa 40% Britannian muslimeista.

Tässä taasen näen lähinnä kaksi pääsuuntaa, joita pitkin kehitys voi kulkea. Joko suostuminen islamin erityisvaatimuksiin ja dhimmiytyminen (Britannian ja Ruotsin tapaan) tai kansalaisten vastareaktiona radikaalien vastaliikkeiden nousu (Norjan kansallismielinen Edistyspuolue on saavuttamassa suurimman puolueen aseman seuraavissa vaaleissa).

Ensin mainittu johtaa hyvin pitkälle nykyisen USA:n kaltaiseen väestörakenteeseen, jossa sosiaalisten luokkien pohjalla ovat kouluttamattomat, mutta uskonnollisesti radikaalit muslimit, jotka eivät kaihda keinoja toteuttaessaan omaa maailmankatsomustaan. Tästä on runsaasti esimerkkejä niissä Euroopan maissa, joissa "kulttuuririkastuminen" on edennyt Suomea pidemmälle.

Siksi olen varsin jyrkästi sitä mieltä, ettei Suomea pidä "monikultturistaa". Yhtenäiskulttuuri on elinehto kansallisvaltiolle ja monikulttuurisuus suistaa maan ensin lähes feodalistiseen luokkayhteiskuntaan ennen pitkää joko Jugoslavian kaltaiseen sisällissotaan tai islamisoitumiseen.
_____________________________________________________
P.S. Sain palautetta kirjoituksesta ja Nordfolk-foorumilla keskustelija "Ikki" toi esille seuraavanlaisen huomautuksen: "Olisi voinut lisätä siihen että halpatyövoima ei ole halpaa, koska maahanmuuttaja maksaa yhteiskunnalle 80.000 euroa (MOT) vuodessa, per henkilö. Ainoa kysymys on, näkyykö kaikki kulut sosiaalimenoina/tulkkauksina ja mamujen erityistukina jne+palkkana, vaiko palkkamenoina.
Puhumattakaan siitä että tarvitaan 9 henkilöä kortistoon, noita voimakkaasti päivettyneitä maahanmuuttajia, ennenkuin se kymmenes tekee työtä."

Kiitos Ikille kommentoinnista.