Kun karvanoppasuomalainen tuulitakin osti

Jälleen kerran tuli nähtyä kadulla omasta mielestään varmaan hyvinkin isänmaallinen tyyppi. Oli karvaton päälaki, Niken tuulitakki ja suussa paloi tupakannatsa. Tämä nojaili japanilaiseen autoon ja soitatti stereoilla epämääräistä amisteknoa. Niinpä niin - oikeasti kansallishenkistä alkoi siinä vaiheessa jo kuvottamaan enemmän kuin kannabishöyryisissä reggaebileissä konsanaan.

Nämä karvanoppasuomalaiset tuskin ymmärtävät mitään vaikkapa kalevalaisen runolaulannan tai edes Sibeliuksen päälle. Nationalistiset ihanteet, joita Suomessa Lönnrot, Sibelius, Gallen-Kallela, Edelfeldt ja äärimmillään jopa Eugen Schauman totettivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, näyttävät kuivuneen 1940-luvun jälkeen ahdasmieliseksi nurkkapatriotismiksi, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen Hegeliläisten ajatusten kanssa. Jos kerran tunnet olevasi kansallishenkinen suomalainen, niin on sinulla suoranainen valvollisuuskin tutustua oman maasi kulttuuriin.

Omista kokemuksista olen huomannut, että esimerkiksi yliopistoja ovat vallaneet monikulttuuriuskovaiset vasemman puolen kannattajat ja todellinen pro patria -henki loistaa poissaolollaan yhteiskunnassamme. Tälle asialle ei todellakaan ole tehnyt hyvää skiniliikkeiden toiminta maassamme 1990-luvulla, vaan se oli jälleen kerran yksi elinkelvoton äpärä, joka oli vain puettu Suomen lipun sisään. Liikehän sai alkunsakin Englannissa jamaikalaisten maahanmuuttajien toiminnasta, mutta vanhetessaan ja levitessään Itä- ja Pohjois-Eurooppaan otti vaikutteita kansallissosialistisesta Saksasta ja sen ideologioista. Liikkeen kannattajilla on ympäri maailmaa samankaltainen vaatetus ja samankaltaiset ideologiat, joten ihmetyttääkin, että mitä ihmeen tekemistä sillä on suomalaisuuden kanssa? Jos ette tosissanne arvosta Suomen symboleja, niin pitääkä silloin näpinne erossa niistä!

Myöskään monikansallisten yhtiöiden tukeminen ei ole kovin kansallishenkistä toimintaa. Ostamalla Niken, Coca-Colan, McDonald'sin tai muiden vastaavien yhtiöiden tuotteita edesautat maamme kultuurista köyhtymistä ja globaalin, hengettömän ja sisällöttömän roskakulttuurin valumista yhä syvemmälle suomalaisuuteen. Suomalaisten tuotteiden ostaminen ulkomaalaisten, ehkä halvempien vaihtoehtojen sijaan on paitsi hyvä suomalaisten tuottajien kannalta, niin myös paljon ekologisempaa pienempien kuljetus- ja säilytyskustannuksien vuoksi. Se, että käytämme joitakin markkoja[sic] enemmän kotimaiseen tuotteeseen ei yleensä ole iso sijoitus, mutta periaatteen tasolla merkittävää. Pahinta kunnioittamattomuuttahan kotimaisia tuotteita kohtaan on piratismin kaltainen varastaminen, jolloin tuotteen ostavan henkilön rahat menevät tekijän sijaan venäläisten pussihousujen takataskuun. Kenenkään ei pitäisi syylistyä tällaiseneen typeryyteen ja välinpitämättömyyteen - ei ainakaan yhdenkään kansallismieliseksi itsensä mieltävän!

Kaikenkaikkiaan tilanne suomalaisen kulttuurin kannalta näyttää uhkaavalta - muttei kuitenkaan toivottomalta. Meidän täytyy jättää ja unohtaa alemmuudentunne omasta kulttuuristamme ja kansallisuudestamme, sillä suurin uhka identiteetillemme ei ehkä olekaan muiden kansojen edustajat maassamme, vaan suomalaisten oma välinpitämättömyys juuriaan kohtaan. Olkaa ylpeitä esi-isistänne ja jatkakaa heidän perintöään!

Paha, paha suomalainen

Paljonhan puhutaan nykyään kaikenlaisen suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden puolesta. Julistetaan olevansa "suvaitsemattomia suvaitsemattomia kohtaan" ja kaikki maahanmuuttajakriittisyys pyritään vaientamaan lyömällä rasistikorttia naamalle.

Mielenkiintoisia huomioita näistä omaa suvaitsevaisuuttaan korostavista ihmisistä voi tehdä monessakin mielessä. Ensinnäkin puhutaan siitä, kuinka kaikki ovat erilaisia, mutta kuitenkin samanarvoisia, mutta seuraavaan hengenvetoon ollaan kieltämässä kaikki erovaisuudet eri ihmispopulaatioiden välillä - varsinkin jos niillä eroilla on jotain tekemistä henkisen kyvykkyyden kanssa. Tuntuisi kuitenkin omituiselta, jos vuosituhansia eri osissa maailmaa ja tyystin erilaisilla alueilla asuneilla ihmisillä olisi täysin samanlaiset kyvyt kaikissa oloissa, eikä mitään evolutionista kehitystä olisi sen jälkeen tapahtunut, kun nykyihmisen ja neanderthalin ihmisen populaatiot haarautuivat näitä edeltäneestä kehitysasteesta. Tällaisen kysymyksen esittäminenkin jo saa monikulttuuritädin otsasuonet punoittamaan kuin Hitlerillä synagogassa ikään ja on enää turha edes yrittää puhua mitään omien ajatustensa puolesta, sillä monikulttuuritäti on jo sinut mielessään ingnoranu fasistiksi, rasistiksi ja suvaitsemattomaksi juntiksi. Siitäkin huolimatta, ettei tässä vaiheessa ole vielä sanottu mitään minkään rodun paremmuudesta tai huonommuudesta - ainoastaan esitetty kysymys: Onko olemassa merkittäviä eroja eri ihmispopulaatioiden välillä?

Minun mielestäni eroja on. Sekä kulttuurisia, että geneettisiä. Geneettisiä eroja ovat mm. fyysiset sopeutumiset erilaisiin luonnonoloihin; vaalea iho tuottaa auringonvalosta enemmän d-vitamiinia tummempaan pigmenttiin verrattuna, joka puolestaan on paremmin sopeutunut ekvaattoria lähempänä oleviin kuumempiin ja auringonpaisteisenpiin olosuhteisiin, joissa vaaleampi iho auttamatta palaa. Samaten on myös populaatioissa keskiarvon mukaisia teknillisälyllisiä eroja, sillä pohjoisempien kansojen on täytynyt ponnistella enemmän selviytyäkseen ankarasta talvesta. En väitä, että muut olisivat mitenkään auttamattomasti tyhmiä, sillä kyllähän äärimmäisen älykkäitä yksilöitä (ja äärimmäisen typeriä yksilöitä) esintyy kaikissa kansoissa perimästä riippumatta. Kulttuuriset erot ovat huomattavasti geneettisiä merkittävämpiä, kun on kyse siitä, kuinka erilaiset populaatiot sopetuvat minnekin. Esimerkiksi Brasiliassa ja Yhdysvalloissa on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka monikulttuurinen yhteiskunta ei kertakaikkiaan toimi hyvin, vaan aina syntyy etnistä jengiytymistä ja väkivaltaisuuksia. Pidemmän päälle tämä johtaa joko a) mosaiikkimaiseen yhteiskuntaan, jossa on paljon keskenään nahistelevia, eri kulttuureista peräisin olevia ihmisjoukkoja (Balkanin alue) tai b) sekavaksi mössöksi yhtenäiskulttuuria, jossa ei ole erotettavia juuria tai kansallisia ominaispiirteitä, vaan kaikki on tasapaksua ja harmaata monokulttuuria. (Monet entiset siirtomaavaltiot).

Monikulttuuriutopioita elättelevät hössöttäjät eivät ole pelkästään uhka kansalliselle identiteetille, vaan myös niille maahanmuuttajille, jotka muutoin sulautuisivat ajan kanssa natiiviväestöön. Sanonta "maassa maan tavalla" kuitenkin kaikuu joillekin kuuroille korville, kun maahanmuuttajaan suhtaudutaan kuin pieneen lapseen, jonka tekosia ymmärretään ja ihaillaan mielettömyyksiin asti. Maahanmuuttajan tekemiä rikoksia pyritään selittelemään lähtömaan vaikeilla oloilla - tai jopa suomalaisten suhtautumisena heihin, sen sijaan, että yksilö itse olisi asiasta vastuussa. Tätä vielä kehdataan kutsua suvaitsevaisuudeksi, vaikka mielestäni se on halventavaa suhtautumista toista kulttuuria kohtaan. ("Täytyyhän puukottajaa ymmärtää kun hän on niin huonoista oloista")

"Suvaitsevaisuuden" kaltaisista sanoista näyttääkin tulleen keppihevosia joillekin ihmisille, jotka koittavat verhota oman ylemmyydentuntonsa tällaisiin termeihin. Siinä missä 70 vuotta sitten vaaleaihoista ja sinisilmäistä arjalaista pidettiin muita ylempänä, niin pidetään sellaisena nyt kaiken suvaitsevaa monikulttuuriuskovaista. Yhtä lyhytkatseista ja yhtä epäobjektiivista hölmöilyä kumpainenkin.

On myös mielenkiintoista, ettei esimerkiksi aasialaiset maahanmuuttajat ole juurikaan kohdanneet rasismia tai "rasismia", vaikkapa somaleihin verrattuna. Ehkä kyse on siitä, että he sopeutuvat keskimäärin paremmin täkäläisiin kulttuurisiin oloihin tai sitten heitä ei ole orientoiduttu tarpeeksi rasistikortin käyttöön. Minun puolestani Suomeen ovat tervetulleita ihmiset, jotka kykenevät sopeutumaan meidän kulttuuriimme ja toimimaan sen hyväksi - rikollisille, olivatpa kuinka huonoista oloista tahansa - minulla ei riitä ymmärrystä. Kannatan sitä, että maiden ongelmat pyritään ratkaisemaan siellä missä ne ovat; ongelmien tuominen tänne ei ole mikään ratkaisu.