Kulutusjuhlaa seuraa laman kohmelo
Mennyt vuosi näyttää olleen nykyisen kulutusjuhlan jatkojen jatko. Jenkit ovat juhlineet tilinsä tyhjäksi ja käyttäneet juhlaansa naapurinkin varat. Jostain syystä on vain unohtunut se, että mitä pidempään ja raskaammin juhlit niin sitä karumpi kankkunen siitä seuraa. Valtion velka on syöksähtänyt Atlantin takaisessa talousihmeessä 20 000 miljardiin (20 triljoonaan) dollariin, samalla kun kyseisen valuutan arvo on romahtanut keskuspankin työntäessä uutta rahaa jakoon talouden tekohengitykseksi (dollarin reaaliarvo on arviolta 4-6% sen nykyisestä luottamukseen perustuvasta arvosta) . Pelkästään lainojen korot ovat 600 miljardia vuodessa samalla kun maa on kiinni kahden rintaman sodassa. Yhdysvaltain aika ainoana suurvaltana päättyi jo tovi sitten ja pian näyttää koko nimitys maasta suurvaltana vähintään kyseenalaiselta.
Kummallisella tavalla historia tuntuu toisintavan tässä itseään yhä uudelleen; rakennetaan markkinatalouden ihmelaiva yhä uudelleen ja yhä korkeammin kansirakentein kuin Vasa ikään. Loistoa riittää sen verran, että päästään satamasta mutta yhä uudelleen vajotaan lopulta pohjaan.
Ongelmallisen tästä asiasta tekee etenkin se, että olemme sitoutuneet ylikansallisiin markkinoihin ja riippuvaisia maailmantalouden tilanteesta. Sata vuotta sitten ei markkinatalouden romahdus vaikuttanut samalla tavalla, sillä suurin osa tuotannosta oli sidottu alkutuotantoon ja tästä johdettuun omaan teollisuuteen. Nykyisin suurin osa tuotannosta keskittyy palveluihin ja loppujalostukseen alkutuotannon tapahtuessa jossain muualla - tämä koskee eteenkin maataloutta - ja kun siellä päässä tulee ongelmia niin olemme täälläkin niin sanotusti kusessa.
Kaikki tämä johtuu ainoastaan siitä, että pyritään tavoittelemaan yhä korkeampaa elintasoa ja yhä enemmän kulutusroinaa ympärillemme. Antiikin Kreikassa tällaista materiaalisten rikkauksien keräämistä sosiaalisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden kustannuksella kutsuttiin kreolismiksi. Kreolismia pidettiin häpeällisenä ja vapaille miehille sopimattomana toimintana, sillä heidän piti olla vapaita aineellisen hyvän kahleista. Nykypäivän kreolismista hyvä esimerkki on varmasti Kemijärven tehtaiden alasajo ja tuotannon siirtäminen kaukoitään sillä seurauksella, että sadat kemijärveläisperheet joutuivat yllättäen taloudelliseen ahdinkoon. Koko paikkakunta käytännössä eli tästä tehtaasta ja tämä epäisänmaallinen teko tehtaan johdolta tarkoittaa todennäköisesti monille perheille tilannetta, että heidän on myytävä asuntolainalla hankittu koti. Vuosikymmeniä tehtaassa työskennelleet työläiset joutuvat tyhjän päälle kun heidän osaamiselleen ei ole kysyntää, eikä heillä ole koulutusta mihinkään muuhun ammattiin. Hienoa maanpetturit! Varmaannkin hieno tunne nähdä palkkamenojen vähentyvän puolella samalla kun tuotanto säilyy samalla.
