Ylläetteän täydeksi sodaksi puhjennut konflikti on erittäin monijuonteinen, eikä tilanteessa ole varmaankaan olemassa yhtä ainutta totuutta. Tässä kuitenkin pyrin lyhyen historiallisen ja poliittisen katsauksen kautta valoittamaan, mikä tilanne Georgiassa on tällä hetkellä.
Kiistanalainen Etelä-Ossetia, josta konflikti on nyt alkanut, on kuulunut Georgiaan 1100-luvulta lähtien (eli siitä lähtien kun Georgia on ollut olemassa). Myöhemmin keskiajalla alueelle tuli osseteja pakoon mongolien vainoja ja nykyisin alueen 70 000 asukkaasta noin 40 000 on osseteja. Venäjällä kyse on siis hyökkäämisestä suvereenin valtion rajojen yli ja rankaisee "epälojaalia" entistä satelliittivaltiotaan, jonka katsoo kuuluvan omaan etupiiriinsä. Lisäksi, Georgialaiset kylät joutuivat lähellä E-Ossetian rajaa menneellä viikkolla jatkuvan raskaan tulituksen alle, joten Georgialla oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa; kukistaa itsehallintoa pitävät ja venäjän tukemat kapinalliset E-Ossetiassa tai katsoa vierestä, kun georgialaiskylien porukkaa tapetaan.
Tavallaan ymmärrän ossetien itsenäisyyspyrkimyksiä heidän ollessa eri kansaa*, mutta liittoutuessaan Venäläisten kanssa he ampuvat itseään jalkaan. Venäjä ei ole koskaan voimakkaana ollesaan tukenut yhdenkään itseensä kuuluvaksi katsomansa kansan itsenäisyyttä. (Afganistan 80-luvulla, Tsetshenia 90-luvulla). Venäläisten avustuksella Eteleä-Ossetiassa on myös tehty etnisiä puhdistuksia karkoittamalla Georgialaisia kotiseuduiltaan. Tämä on jälleen kerran tuttua hajoita ja hallitse -politiikkaa: Jos hyökättävässä maassa on jotain hallituksenvastaisia kapinallisia, tuetaan niitä aseistamalla ja rahoittamalla, kun kapinalliset sitten tuesta rohkaistuneena aloittavat konfliktit, tullaan alueelle "turvaamaan rauhaa" ja onnistutaan näin saamaan sotatila vastapuolella olevan maan kanssa ilman, että tarvitsee virallisesti julistaa ensin sotaa.
Tästä tuleekin muuten mieleen mielenkiintoinen analogia Natsi-Saksan ja Tsekkosslavakian välisistä tapahtumista -38 ja -39. Tsekkosslovakian sudeettialueethan vastasivat Saksalle samaa kuin Etelä-Ossetia venäläisille nyt. Ja Saksalaiset tukivat Slovakialaismielisiä separatistijärjestöjä ja Tsekkosslovakian pyrkiessä hiljentämään levottomuudet vyöryivät Saksan joukot Tsekkiin ja Slovakiasta puolestaan tuli nukkevaltio. saa nähdä, tyytyvätkö länsivallat katsomaan samalla tavalla sivusta Venäjän laajentumispyrkimyksiä, kuin katsoivat sivusta Saksan laajentumista aina Danzigiin asti.
Eli ei näemmä mitään historiallisesti uutta. Samaa taktiikka on käytetty Aleksanterin ajoista lähtien ja näemmä toimii edelleen. Ja edelleenkin löytyy ihmisiä joihin tämä höynäytys uppoaa täysillä. Divide et impera
*Tosin alueen katson kuuluvan edelleen Georgialle, sillä noin puolet alueen väestöstä on georgialaisia, joiden historiallista aluetta se on enemmän kuin ossetien. Lisäksi alueella asuvat ossetit ja georgialaiset ovat hyvin sekalaisesti levittäytyneet alueelle ja georgialais-ossetialaiset seka-avioliitot ovat yleisiä.
PARIS (AP) — The first stone was laid Wednesday at the Louvre's new Arts of Islam gallery, the first major modern architectural addition to the museum since its famed glass pyramid was built in the 1980s.
President Nicolas Sarkozy and a major donor for the project, Saudi Arabian Prince Alwaleed bin Talal, took part in the ceremony to start work on the addition, which includes a shimmering glass wave hanging over a 19th-century courtyard. The project's architects say it resembles a cloud or a flying carpet.
The wing, expected to open in 2010, will display a vast collection of Islamic art from the seventh to the 19th century.
At the groundbreaking ceremony, Sarkozy spoke of the need for dialogue between the West and the Middle East.
This gallery "will be the chance for all French and foreign visitors to the Louvre to see that Islam is progress, science, refinement, modernity, and that fanaticism in the name of Islam is to flout Islam," Sarkozy said.
Indeed, Islam is nothing but progress, science, refinement and modernity?
I really would like to know how many Nobel awards Islamic countries have received of physics while comparing to the West and what actually have been Islam's merits gaining values of humanity, equality and democracy? The Louvre announced its project for a Louvre Abu Dhabi museum in the United Arab Emirates last year.
"With Abu Dhabi, French museums are exporting, and here today it is Islam that is coming to the heart of France," French Culture Minister Christine Albanel said.
The gallery's construction, which will cost $100 million, will be led by French architect Rudy Ricciotti and Italian colleague Mario Bellini. The light-filled ground level, under the wave, will host sturdier artworks, while a second underground level will shelter delicate items such as manuscripts and carpets.
Ricciotti said the project was not inspired by the Louvre's pyramid, designed by I.M. Pei and completed in 1989.
"Here we're in a much more intimate approach, less symbolic, less monumental," he said.
The construction will not alter or hide the historic facades of the Visconti courtyard, located at the heart of the Louvre's south wing.
The Saudi donor, who is the grandson of the country's founding king, is one of the richest men in the world, ranked 13th by Forbes in 2007. His investments span the globe. In France, he invested in Disneyland Paris and owns the capital's historic Georges V hotel. In 2005, he donated the initial $26.9 million toward the Louvre's latest project, making him the single largest individual benefactor.
Other major contributors include the oil company Total and Lafarge, the world's largest cement maker, which both have interests in Saudi Arabia. The French state is supplying $31.8 million, while smaller amounts will come from Oman, Kuwait and Azerbaijan.
In the very heart of Europe, there arises acclaiming exhibitions of Islam and simultaneously hundreds of thousands moslims yell for beheading those who critize their worldview. Those multiculturalist, who call themselves tolerant and support diverisy, fail totally to see all those horrific, brutal, fanatic and violent sides of the world's most intolerant religion ever been. Obviously they just deny the undesirable thruth and insted have a belief that there will be a triumpanth of humanity due to multiculturalism even though there has never and nowhere been concrete instances to sustain utopistic dream.
Jamaikalaissyntyinen, mutta Britanniassa elävä professori Stuart Hall on kirjoittanut teoksen Identiteetti (1999), joka muun muassa käsittelee ihmisten kansallisena pitämää identiteettiä. Hänen vasemmistolaisasenteisessa kansallisvaltion ja yhtenäiskulttuurin kritiikissä on joitakin aivan onnistuneita huomioita, mutta näistä huomioista vedetyt johtopäätökset oli koettavissa varsin yksisilmäisiksi ja avoimen poliittisesti motivoituneiksi.
Kirja käsittelee identiteettiä monelta kannalta sukupuolen, sosiaaliluokan ja massakulttuurin luomien mallien kautta, mutta lyhyesti referoiden Hallin silmiinpistävin väite, joka herätti huomattavaa henkilökohtaista ärtymystä on hänen käsityksensä kansallisesta kulttuurista. Eli se, ettei kansallisvaltiolla ja kansallisvaltion symboleilla, eikä myöskään kansalliselle pohjalle luodulla identiteetillä ole merkitystä sen takia, että ne ovat jotain keinotekoista.
Myönnettäköön, että kansallinen identiteetillä ja käsityksellä jollakin alueella elävien ihmisten yhteenkuuluvuudesta on paljon samaa mytologisten sankaritarinoiden kanssa: molemmilla on enemmän tai vähemmän myyttinen alkuperä, selviytymistaistelu ja kasvu suuruuteen. Samoin kansoilla on tiettyjä symboleja joita kansan yhtenäisyyttä ajavat tahot haluavat pitää represtaationa itse kansasta. Suomalaisittain meillä on kansallismaisema, -laulu, -lippu, -eepos, -runoilija, -säveltäjä, -eläin, -urheilu, -ruoka ja niin edelleen. Hallin mukaan näillä ei ole oikeasti niiden nauttimaa arvoa, sillä useimmat näistä on luotu kansallisvaltion yhtenäisyyden tarpeisiin – näin on laita etenkin puhuttaessa kansallisista tunnuksista, eepoksista ja lauluista. Hallin näkemyksen mukaan siis aitoa, oikeaa kulttuuria on jokin sellainen, mikä on syntynyt spontaanisti – eivät tarkoitushakuiset kulttuurin tuotteet.
Tässä suhteessa olen kuitenkin täysin päinvastaista mieltä, sillä mielestäni kansallisen kulttuurin mahdollinen keinotekoisuus ei muuta miksikään sen arvoa. On kansanomaista kulttuuria joka on syntynyt spontaanisti ilman, että sillä on ollut nationalistisia päämääriä (esimerkiksi folklore, kansanmusiikki, sananparret, elämäntavat jne.) ja on kulttuuria jolla taas on nationalistisia päämääriä. Näitä ovat esimerkiksi viralliset kansallisjuhlat ja symbolit. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään jälkimmäisten arvoa, sillä vaikka aarniometsässä kasvanut puu on olemassa siellä luonnostaan, ilman ihmisen käden työtä ja Nokian puhelin taas on päinvastoin edellyttänyt ihmisen toimintaa ollakseen olemassa niin ei kumpikaan ole yhtään vähemmän olemassa olevia. Samoin ei myöskään kansallinen identiteetti ole yhtään vähemmän olemassa oleva kuin mikä tahansa muu identiteetti. Oikeastaan ei ole olemassakaan mitään luontaista ja sisäsyntyistä identiteettiä vaan ihmisen identiteetti rakentuu aina hänen arvojensa ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Kansallinen identiteetti on olemassa koska on ihmisiä jotka tuntevat kansallista yhteenkuuluvuutta ja luovat symboleja tälle yhteenkuuluvuudelle. Nämä symbolit puolestaan vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mahdollistavat toiminnan kansakuntana. Kun samalla alueella elävillä ihmisillä on yhteinen päämäärä, johon he voivat samaistua, niin vähenee kitka tämän alueen ihmisten sisäryhmien välillä. Tällainen ilmiö on havaittavissa etenkin kriisiaikoina, jolloin ihmisten kansallinen identiteetti aktivoituu ja sisäiset riidat kansan sisällä jäävät toissijaisiksi. Tästä esimerkkinä talvisota, jossa kansa yhtenäistyy yhteiseen selviytymistaisteluun. Tämä on nähtävissä luonnollisena selviytymisreaktiona ulkoista uhkaa vastaan.
Jos valtion sisällä elävä kansa ei tunne kuuluvansa yhteen ja valtion sisällä elää paljon toisistaan eroava sosiaalisia tai etnisiä ryhmiä, niin ei ole myöskään todennäköistä että tällainen joukko ihmisiä kykenee tehokkaasti toimimaan yhteisiksi koettavien päämäärien saavuttamiseen. Syy on yksinkertainen: voimakkaasti pirstaloituneessa yhteiskunnassa ei ole yhteisiä päämääriä joiden vuoksi toimia.
Kansallistunne on jatkumoa sille samalla joukkoidentiteetin tarpeelle, joka ilmeni ennen kansallisvaltioita kyläyhteisöjen yhteenkuuluvuuden muodossa. Tätä ennen oli heimoja, joilla niilläkin oli oma yhtenäiskulttuuri ja yhteiset tavoitteet. Vastakohtana tälle puolestaan voidaan pitää entisen Jugoslavian aluetta, jolla elää useita toisistaan voimakkaasti eroavia etnisiä ryhmiä ja näiden väliset ristiriitaisuudet ilmenivät hyvin traagisella tavalla 90-luvulla, kun siihen asti etnisten jännitteiden syntymisen estänyt Jugoslavian autotäärinen valta luhistui. Etnisiä konflikteja ilman voimapolitiikkaa voida välttää niin kauan, kun kahdella eri kulttuurilla on eri päämäärät, mutta yhteinen intressi johonkin maantieteelliseen alueeseen. Etnisyyden lisäksi konfliktin voi aiheuttaa myös toisistaan erottuvien sosiaalisten luokkien muodostuminen, joka voi myös aiheuttaa konflikteja ja sekasortoa.
Se, että samaistumme omiin kansallisiin periaatteisiin, muistamme niitä aikoja, jolloin kansamme on ollut vaarassa joutua toisen kansan alistamaksi, säilytämme ja pidämme yllä monien sukupolvien takaa periytyvää henkistä pääomaa, suojelemme maamme luontoa ja pyrimme toimillamme siihen, että myös meidän lapsenlapsemme voivat joulukuun kuudentena vetää siniristilipun salkoon symbolina kansallisesta suvereeniudesta, ei mielestäni ole turhaa tai edes keinotekosia vaikka sillä onkin selkeästi osoitettava päämäärä ja tarkoitus. Kansallisen ja kansanomaisen kulttuurin ei tarvitse olla ikuisesti muuttumattomana pysyvää ja stabiilia, sillä mikään kulttuuri ei sitä ole koskaan ollutkaan. Kuitenkin on toivottavaa, että kukin kulttuuri muuntuu tai säilyy sen omilla ehdoilla, eikä niin, että jokin taho julistaa sen turhaksi, keinotekoiseksi ja valmiina romutettavaksi.
Monikulttuurinen yhteiskunta todellinen ongelmavyyhti, minkä on havainnut varmastikin jokainen, joka on aiheeseen tutustunut tilastojen ja tutkimusten kautta. Sillä itse asiassa on hyvin vähän tekemistä naiiviin monikulttuurisen utopiamaailman kanssa jossa monikulttuurisuuden kannattajat elävät. He näkevät siinä etnomuusikoita, jännittäviä uusia ihmisiä, eksoottisia ruokaperinteitä ja kulttuurien välistä, hyväntahtoista vuorovaikutusta. Näihän se saattaa mennäkin jossain kulttuurikeskus Caisassa tai afrikkalaisen musiikin festivaaleilla, mutta ne järkyttävät ongelmat jotka asiaan liittyvät, eivät katoa miksikään ja paljastuvat aina, kun median ja suvaitsevaisuuspropagandan luomaa monikulttuurisuuden kiiltokuvamaista pintaa hiemaan raaputtaa. Sen alta nimittäin paljastuvat kaikki ne sosiaaliset, taloudelliset, uskonnolliset, demografiset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset ongelmat joihin vahvasti heterogeeninen yhteiskunta ajautuu. En ryhdy erittelemään näitä, sillä esimerkiksi Jussi Halla-aho ja muut vanhemmat kirjoittajat ovat niitä jo hyvin seikkaperäisesti käsitelleet. Tässä kirjoituksessa haluan mieluummin pureutua siihen, mikä näiden ongelmien pohjimmainen, sosiaalipsykologinen syy on.
Monikulttuurin kannattien ikuinen inhokki, yhtenäiskulttuuri on siinä mielessä varsin toimiva, että vaikka se mokuilijoiden mielestä vaikuttaakin tylsältä, yksipuoliselta ja jopa keinotekoiselta (kuten kansallisvaltion vastustajat haluavat kuvailla), niin on sen hyvänä puolena se, että kulttuuriset käsitykset moraalisista ja eettisistä asioista ovat varsin yhtenäisiä. Osalta monikulttuurin kannattajista puuttuu tässä suhteessa se relativistinen havainto, että ne asiat, joita pidetään vaikkapa täällä hyvinä tai pahoina, eivät ole mitään universaaleja totuuksia. Josne olisivat universaaleja totuuksia vaikkapa useimpien fysiikan lainalaisuuksien tapaan, olisi absoluuttisen oikea toiminta ja suhtautuminen asioihin saavuttavissa logiikan ja empirian avulla. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole vaan eettiset käsitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja mitä homogeenisempi kulttuuri on, niin sitä yhtäläisempiä käsitykset oikeasta ja väärästä ovat ja lähes kaikki tämän kulttuurin piiriin kuuluvat henkilöt marginaalisia toisinajattelijoita lukuun ottamatta hyväksyvät ja sisäistävät tietyt perusarvot joille yhteiskunnan toiminta rakentuu. Meidän ei tarvitse nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa väitellä periaatteelisella tasolla miesten ja naisten tasa-arvosta, demokratian oikeutuksesta, ihmisarvosta tai uskonnonvapaudesta vaan poliittiset debatit voidaan käyttää johonkin sekundaarisempaan.
Sen sijaan esimerkiksi islamilaisessa maailmassa hegemoninen käsitys edellä mainituista asioista on täysin erilainen ja sen kulttuuripiiriin kuuluvat ihmiset pitävät eurooppalaisia arvoja syntisinä, harhaoppisina ja pakanallisina – aivan kuten suurin osa eurooppalaisista pitää islamin arvoja brutaaleina, fundamentalistisina ja julmina. Kun islamilaisia siirtyy eurooppalaisen kulttuurin alueelle he joko joustavat omasta kulttuuristaan tai ryhtyvät kapinaan täkäläisiä arvokäsityksiä ja kulttuuria kohtaan. Siihen, kumpi näistä toteutuu riippuu ensinnäkin maahan muuttaneen ryhmittymän koosta. Mitä enemmän heitä on yhdellä alueella, sitä voimakkaampi on paine heidän alkuperäisen kulttuurin harjoittamiseen, sillä kulttuuri on ihmisten välistä vuorovaikutusta ja mitä enemmän he kohtaavat elämässään heidän alkuperäisen kulttuurinsa edustajia, niin sitä vähemmän syntyy halua assimilaatioon eurooppalaisen kulttuurin kanssa. Toisekseen se riippuu siitä, mitä vastaanottava kulttuuri heiltä vaati. Assimilaatiota ja sopeutumista ei tapahdu, jos maahanmuuttajilta ei sitä vaadita vaan myönnytään heidän kulttuurinsa erityisvaatimuksiin, mistä yhtenä räikeimmistä esimerkeistä Helsingin Jakomäen uimahallivuorot, joissa lauantai on pyhitetty yksinomaan musliminaisille. Vastaavia esimerkki on myös Britannia joissa poliisikoirille on velvoitettu kumitossut jalkaan vierailtaessa muslimikodissa. Koirahan on islamin eläinvihamielisessä maailmankuvassa saastainen eläin ja ilmeisesti poliisikoiran vierailu ilman tossuja voisi henkisesti saastuttaa kyseisen kodin. Onkin aiheellista kysyä loppuvatko islamin erityisvaatimukset vasta sitten kun jokainen eurrooppalainen nainen on pakoitettuu burkhaan ja maanosassa vallitsee islamilainen lainsäädäntö? Kukaan ei ole minulle kertonut, mihin asti suvaitsevaisuutta aietaan jatkaa. Miksi meidän edes tulee myöntyä erityisvaatimuksiin sellaisen kulttuurin taholta, joka ei itse pyri joustamaan juurikaan missään asiassa?
Koska tässä kirjoituksessa on tarkoitus käsitellä monikulttuurisuutta yleisesti, eikä vain islamia, vaikka se tosin on hyvä esimerkki äärimmäisyytensä ja ehdottomuutensa takia, niin voin ottaa tätä sivuten esille myös kolmannen seikan jolla on suuri vaikutus siihen, miten sopeutuminen tapahtuu. Tämä on maahanmuuttajien kulttuurinen joustavuus ja sopeutumiskyky. Tiedämme, että käytännössä kaikki japanilaiset, korealaiset ja vietnamilaiset maahamuuttajat ovat sopeutuneet varsin hyvin länsimaiseen yhteiskuntaan. He eivät erotu tilastojen valossa juurikaan natiiveista, eikä heitä kohtaan myöskään kohdistu juurikaan rasistisina pidettyjä ilmiöitä. Sen sijaan somalit ovat joka suhteessa äärimmäisen ongelmallinen ryhmä vastaanottavalle maalle, sillä esimerkiksi Suomen 10 000 somalista yli 90% on työelämän ulkopuolella, he syyllistyvät seksuaali- ja väkivaltarikoksiin kymmeniä kertoja useammin kuin suomalaiset ja lisäksi he ovat myös kaikkein nopeiten lisääntyvä ryhmä niin maahanmuuton kuin syntyyvyden kautta.
Tähän monikulttuurisuuden puolustajat yleensä esittävät kahta eri argumenttia siitä, kuinka tämä ilmiö selitetään heidän kannaltaan parhain päin. Joko se, että suomalaisten rasismi aiheuttaa työttömyyden ja rikollisuuden tai se, että he ovat väkivaltaisista oloista ja näin ollen kykenemättömiä toimimaan osana länsimaista yhteiskuntaa. Ensimmäinen väite on kumottavissa jo edellisen kappaleen esimerkillä. Väitetty rasismi maahamuttajia kohtaan ei ole estänyt itäaasialaisia työllistymästä, vaikka loogisesti voisi ajatella, että jos rasismi johtuu siitä, että henkilö on eri rotua, kuten virallinen totuus esittää, niin aasialaisiin pitäisi kohdistua aivan samanlaisia ennakkoluuloja ja antipatioita kuin somalejakin kohtaan. Jälkimmäinen vaihtoehto sen sijaan lienee lähempänä totuutta, mutta ei kuitenkaan niin yksinkertaisena kuin mitä halutaan ajatella, sillä henkilön väkivaltaisuus ja hänen lähtömaansa väkivaltaisuus ovat sidoksissa toisiinsa. Myönnetäköön, että somalit ovat keskimääräistä väkivaltaisempia johtuen siitä, että he tulevat väkivaltaisesta oloista, mutta on myös niin, että itse Somalia on väkivaltainen maa yksinomaan sen takia, että siellä asuu väkivaltaisia ihmisiä. Siirtämällä nämä ihmiset Somaliasta Eurooppaan, siirretään myös väkivalta Somaliasta Eurooppaan. Heistä ei tule eurooppalaisia ja eurooppalaisesti ajattelevia ihmisiä sillä hetkellä kun he astuvat maanosamme kamaralle, vaan heimojen väliset konfliktit jatkuvat uudessa kotimaassa samalla tavalla kuin ennenkin.
Nämä somalit eivät välttämättä pidä omaa toimintaansa mitenkään erioisen väkivaltaisena vaan sisällisosdat, tappelut, raiskaukset, naapuriheimon murhaaminen on heikäläisittäin normaalia meininkiä. Normaalilla meinigillä taas tarkoitan sitä, että kyseisenlaiset ilmiöt eivät ole heidän kotimaassaan mitään kansaa järkyttäviä tragedioita vaan varsin yleinen ilmiö. Uskon, että pelkän kulttuurin lisäksi myös heidän geneettisesti peritty temperamenttinsa on syynä siihen, miksi somalit ovat väestönä epäonnistuneet kaikkialla minne he ovat länsimaailmassa menneetkin. Kun kulttuurin perusarvot ovat ristiriidassa toisen kulttuurin perusarvojen kanssa, syntyy väistämätää ongelmia näiden kahden kulttuurin asuttaessa samaa aluetta. Voidaan haaveilla kulttuurienvälisestä dialogista, mutta jos toisella puolen on valtava joukko henkilöitä jotka argumentoivat mieluummin teräaseille, tulee dialogista monologiaa.
Ranska ryhtyi sensuroimaan internetistä terroristisina, rasistisina ja lapsipornografisina pitämiään sivustoja. En tiedä onko kyseessä avoin (viranomaiset ilmoittavat mitä sivuja on sensuroitu ja miksi) vai pimeä sensuuri (tavan kansalainen ei tiedä mitä on sensuroitu, miksi ja kenen toimesta), mutta epäilen kyseessä olevan jälkimmäisen Suomen lapsipornografiafiaskon tapaan. Britanniassa taas jo alakouluikäiset saattavat joutua koulussa ongelmiin, jos he eivät pidä voimakkaasti maustetuista eksoottisista ruoista tai puhuvat toisista etnisistä ryhmistä termillä "nuo".
Monikulttuurinen ajaminen vaati sananvapauden rajoittamista, sillä monikulttuurisuusideologia ei perustu empiirisesti todettaville tosiasioille tai järkiperäisille argumenteille, vaan lähes uskonnolliselle tunteilulle, jossa elätetään kuvitelmaa monikulttuurisesta yhteiskunnassa, jossa kaikilla on kivaa keskenään ja tätä onnen hegemoniaa ovat tuhoamassa ainoastaan kaltaiseni "pahat rasistit", jotka ottavat puheiksi vääriä asioita. Näitä vääriä asioita ovat tietyiltä alueilta tulevien henkilöiden yliedustus seksuaali- ja väkivaltarikoksissa, sekä työttömyystilastoissa.*
Missään Eurooppalaisessa maassa ei ole onnistunut Somaliasta ja arabivaltioista tulevan väestön integrointi siinä määrin, että he menisivät töihin, eivätkä tehtailisi kantaväestöä enempää rikoksia. Tämän asian sanominen on kuitenkin käytännössä kiellettyä monikultturistien hallitsemassa valtiossa. Aivan samoin kuin on kiellettyä koota samalle sivustolle viranomaistahoilta saatavaa informaatiota ja lähdeviitteineen tehdä väite, että yhteiskunta koostuu ihmisistä ja jos yhteiskuntaa asuttavat ihmiset ovat väkivaltaisia, nepotistisia ja autotäärisiä niin myös heidän yhteiskuntasakin on silloin väkivaltainen, nepotistinen ja autoritäärinen.
Monikulttuurin kannattajat selittävät arabien ja somalien epäonnistumisen jokaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa kantaväestön rasismilla (tämähän ei tosin mitenkään selitä sitä, miksi aasialaiset maahanmuuttajat työllistyvät varsin hyvin), joka ilmenee tämänkin nettikirjoituksen lisäksi muun muassa makeisten käärepapereissa. Ilmeisesti Neekerinsuukko kioskissa on kulttuuririkastajalle niin suuri järkytys ja pahanolon aiheuttaja, että on suoranainen pakko pahoinpidellä ja ryöstää joku tuntematon suomalainen. Jos Rutja ja muut rasistit, sekä tietysti vääränmalliset karkkipaperit saataisiiin poistettua, niin mikään ei ilmeisesti estäisi täydellisen multikulttiparatiisin toteutumista. Tämä olisi koomista ellei olisi niin surullista.
Kannatan täydellistä sananvapautta (poislukien ihmisten yksityisasiat), sillä mikään informaatio ei voi olla vahingollista sinänsä - saati, että olisi jonkin "ylemmän" tahon asia päättää, mikä on sopivaa tietoa ihmisille ja mikä ei. Riippuu täysin ihmisestä miten hän suhtautuu informaatioon ja kuinka tekee johtopäätöksensä tältä pohjalta. Henkilöllä, jonka maailmankuva perustuu järkiperäisille argumenteille ideologian tai uskomuksen sijaan, ei ole mitään syytä rajoittaa sananvapautta, sillä hän pystyy argumentoimaan järkevästi oman kantansa puolesta. Monikulttuurin kannattajilla on hyvin vähän kylmiin tosiasioihin perustuvia argumentteja, siksi "rasistit" ovat hänelle uhka, jotka tulisi vaientaa. Aivan kuten uuden ajan alussa tieteen läpimurrot olivat uhka kirkon hegemonialle, ovat nyt tilastot, tutkimukset ja ihmisten arkielämän kokemukset uhka monikulttuuri-ideologialle.
Jos sensuuri olisi ihminen, hän olisi sellainen joka ei halua julkisuutta, sillä Sensuuri tietää ihmisten vihaavan häntä jos hän näyttäytyy heille. Sensuurilla ei ole nimeä, kosvoja, väriä, hajua. Hän salaa hävittää kaikki tahrat utopististen pilvilinnojen portailta, seiniltä ja ikkunista. Hän peittää kaikki seinien lohkeamat verhoilla ja estää ihmisiä menemästä vääriin paikkoihin näkemään vääriä asioita. Sensuuri estää ihmisiä näkemästä todellisuutta sellaisena kuin se on, estää ihmisiä kommunikoimasta keskenään ja näin uhkaamasta valtaapitävien valtapaikkaa ja virallista totuutta.
lauantaina, heinäkuuta 19, 2008
Monikulttuurin ongelmia, osa 1: Luokkayhteiskunta
Muistaako joku vielä Naantalilaisen natsihörhö Pekka Siitoinin haastattelun ohjelmassa Kolmas pyörä? (YouTubesta löytyy, jos ei ole vielä nähnyt). Yksi hänen legendaarisimpia lausahduksiaan ohjelmassa oli "Laitetaan kaikki pakolaisneekerit Lappiin lumitöihin. Joulupukkikin tarvitsee mustia tonttuja - se on tasa-arvoa se."
Niinkin mielettömältä kuin se alkuksi tuntuukin, niin nimenomaan tuollainen ajattelumalli on hyvin lähellä sitä, jota monet "monikulttuurisuuden" kannattajat nykyisin ajavat: hankitaan maahanmuuttajia tekemään työ, joka ei palkkauksensa takia kelpaa natiiveille. Näin korjataan mukamas jokin työvoimapula.
Ainoat alat, joilla on oikeasti työvoimapulaa ovat alipalkattuja töitä, joihin halutaan ulkomaalaisia, sillä suomalaiset eivät tätä työtä tee siihen hintaan. Heiltä kuitenkin unohtuu se, että tällainen työvoimapula korjaa markkinataloudessa itse itsensä ja kun kysyntää työntekijöistä on, niin heille tarjotaan myöskin enemmän palkkaa. Tässä ollaan nyt menossa perse edellä puuhun ja korjataan tilanne juuri sillä tavalla, millä sitä ei pitäisi korjata, eli tuomalla ulkomailta halpatyövoimaa. herää kysymys, että mihin tämä hyväuskoisten hölmöily sitten lopulta johtaa?
Luultavasti siihen, että näiden 'paskaduunien' palkkaus ei koskaan parane, koska aina löytyy joku kolmannen maailman "huippuosaaja" tekemään kyisen työn suomalaista halvemmalla. Pitemmän päälle tämä johtaa uuteen luokkayhteiskuntaan ja tähän vielä luokkien jo sinänsä synnyttämän jännitteen etninen ulottuvuus.
Yhdysvallat on mielenkiintoinen valtio siinä mielessä, että se on maailman ehkä maailman vanhin nykydiskurssin mielessä monikulttuurinen valtio; silti eri etniset ryhmät eivät ole integroituneet ja kuten ruotsalainen sosiaaliantropologi T. H. Eriksen sanoo, on hölmöä puhua maasta kansojen sulatusuunina - se on ennemminkin kansojen mosaiikki. Yhdysvalloissa etnisyys ja luokka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa juurikin edellä kuvaamallani tavalla valkoisten muodostaessa pääosan ylemmästä keskiluokasta yhdessä aasialaisten kanssa, kun taas afrot, meksikaanit ja latinot muodostavat valtaosan yhteiskunnan alimmista luokista. Koska luokkaerot ovat tutkitusti periytyviä (huolimatta siitä, että kaikilla olisikin mahdollisuus korkeampaan koulutukseen), syntyy uudenlainen luokkayhteiskunta, jossa etnisyys on osittain merkkinä omasta luokasta. Tämä aiheuttaa sekä normaalia luokkajännitettä, että etnistä jännitettä eri ryhmien välille.
Eriksenin mukaan ei olekaan olemassa yhteistä "amerikkalaista identiteettiä" vaan olemassa afroamerikkalainen, latinoamerikkalainen ja valkoamerikkalainen identiteetti ja nämä rakentuvat nimenomaan sen varaan, että tehdään ero suhteessa toiseen viiteryhmään.
Samanlainen mekaniikka näkyy myös Eurooppassa, jossa islminuskoisten identiteetti rakentuu sen mukaan mitä he näkevät ympärillään. Koska Eurooppalainen valtakulttuuri on ristiriidassa Islamin opin ja kulttuurin kanssa, syntyy vastareaktiona islamilaista radikalismia ja vaatimuksia halal-teurastusten sallimisesta tai sharia-lain käyttöönotosta islamilaisilla alueilla, joista viimeksi mainittua muuten kannattaa 40% Britannian muslimeista.
Tässä taasen näen lähinnä kaksi pääsuuntaa, joita pitkin kehitys voi kulkea. Joko suostuminen islamin erityisvaatimuksiin ja dhimmiytyminen (Britannian ja Ruotsin tapaan) tai kansalaisten vastareaktiona radikaalien vastaliikkeiden nousu (Norjan kansallismielinen Edistyspuolue on saavuttamassa suurimman puolueen aseman seuraavissa vaaleissa).
Ensin mainittu johtaa hyvin pitkälle nykyisen USA:n kaltaiseen väestörakenteeseen, jossa sosiaalisten luokkien pohjalla ovat kouluttamattomat, mutta uskonnollisesti radikaalit muslimit, jotka eivät kaihda keinoja toteuttaessaan omaa maailmankatsomustaan. Tästä on runsaasti esimerkkejä niissä Euroopan maissa, joissa "kulttuuririkastuminen" on edennyt Suomea pidemmälle.
Siksi olen varsin jyrkästi sitä mieltä, ettei Suomea pidä "monikultturistaa". Yhtenäiskulttuuri on elinehto kansallisvaltiolle ja monikulttuurisuus suistaa maan ensin lähes feodalistiseen luokkayhteiskuntaan ennen pitkää joko Jugoslavian kaltaiseen sisällissotaan tai islamisoitumiseen. _____________________________________________________ P.S. Sain palautetta kirjoituksesta ja Nordfolk-foorumilla keskustelija "Ikki" toi esille seuraavanlaisen huomautuksen: "Olisi voinut lisätä siihen että halpatyövoima ei ole halpaa, koska maahanmuuttaja maksaa yhteiskunnalle 80.000 euroa (MOT) vuodessa, per henkilö. Ainoa kysymys on, näkyykö kaikki kulut sosiaalimenoina/tulkkauksina ja mamujen erityistukina jne+palkkana, vaiko palkkamenoina. Puhumattakaan siitä että tarvitaan 9 henkilöä kortistoon, noita voimakkaasti päivettyneitä maahanmuuttajia, ennenkuin se kymmenes tekee työtä."
Maailma ympärillä muuttuu nykyisin niin kovaa vauhtia, että heikompaa tahtoo hirvittää. Se, mikä tänään on päivän muotia on huomenna jo esihistoriaa. Nykyajan ihmisen pitää olla itsenäinen ja pitää huoli omasta elämästään. Tänään luulemme itse rakentavamme omaa identiteettiämme kokeilemalla uusia filosofioita ja elämäntapoja ja samalla monet kansalliset perinteet näyttävät pikkuhiljaa hiipuvan ja antavan sijaa sykäyksittäisille globaaleille ilmiöille ja muotivirtauksille. Uskomme maailman kehittyvän jatkuvasti parempaan suuntaan, kun lääketiede lannistaa sairauksia, tekniikka mahdollistaa kokonaisia uusia tapoja elää ja vaanivat ympäristökatastrofitkin uskotaan voitavan lannistaa, kunhan ympäristöystävällisemmät energiantuotantotavat tulevat käyttöön. Monet elävät tämän rajattoman optimismin ja tulevaisuudenuskon hallunisoimana, mutta näin ajattelevat ihmiset ovat kuitenkin minun silmissäni teuraskarjaa kulkemassa lastauslavaa pitkin karja-autoon.
Ensinnäkin väite, että ihmiset olisivat niin sanotun edistyksen ansiosta nykyisin onnellisempia kuin ennen ei pidä paikkaansa - ei ainakaan silloin, kun katsomme tilastoja itsemurhista, rikoksista, avioeroista, alkoholi- ja mielenterveysongelmista tai vaikkapa lasten huostaanotoista. Myös suomalaisten fyysinen kunto on romahtanut järkyttävällä tavalla viimeisen 50 vuoden aikana ja samassa ajassa olemme myös ehtineet muuttaa suurimman osan isänmaamme kasvoista soineen ja aarnimetsineen tympeiksi puupelloksi. 2000-luvun suomalainen elää keskimäärin 3 huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa, eikä välttämättä tunne edes naapureitaan ja kokonaiset suvutkin asuvat hajanaisina ympäri maata, kun ihmiset muuttavat paikkakunnilta toisille työn perässä. Yhteiskunta pyrkii kouluttamaan ihmiset mahdollisimman nopeasti nostamaan tuottamalla ja kuluttamalla bruttokansantuotetta ja tämän jälkeen on edessä dumppaaminen vanhainkotiin, joissa hoitajapulan takia saattaa vanhukselta puuttua lähes täysin kaikki sosiaaliset kontaktit tai jopa mahdollisuus päästä liikkumaan pois sängystään. Nuorison tilanne ei näytä juuri paremmalta, kun uusi polvi omaksuu täydellä tohinalla rappiollisia elämäntapoja ja -asenteita. Suomalainen nuori ei ole koskaan aiemmin liikkunut niin vähän kuin nykyään ja sillä on enemmän mielenterveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia kuin koskaan aimmin. Pojat rämistelevät kaupunkien katuja käryävillä mopoillaan ja tytöt heiluttavat takapuoliaan primitiivisen diskojytkeen ja räpin tahdissa, eikä mitään yllättävää ole myöskään tavata 12-15-vuotiaita lapsia räkäkännissä haahuilemassa kapunkien kaduilla. Voimmekin vain kuvitella millainen maailma on tulossa, kun uusi sukupolvi vain toistaa edellisen virheitä entistä hurjemmissa mittasuhteissa.
Lääketiteen kehitys on kieltämättä ollut nopeaa ja varmasti pelastanut useita ihmishenkiä, mutta tiedämmekö, mihin se lopulta johtaa? Jo nyt ihmisten immuniteetti heikentyy länsimaisissa valtioissa, kun jokaiseen vaivaan nuhasta päänsärkyyn työnnetään pilleriä naamaan. Toisaalta luonto kehittää bakteereista ja viruksista koko ajan uusia muotoja, jotka ovat entistä vaarallisempia ihmisille - esimerkkejä ei tarvitse hakea taannoin otsikoissa olleita sairaalabakteereita kauempaa. Yhtenä harvoista hyvistä asioista, joita lääketieteen kehityksessä näen, ovat uudet ja tehokkaammat tavat säädellä syntyvyyttä, sillä liikakansoitus on yksi maailman suurimmista ongelmista tällä hetkellä, ja jos ihminen ei tätä tilannetta itse korjaa niin luonto tekee sen. Ensimmäinen on tosin sekä ihmisen, että ympäristön kannalta huomattavasti mukavempi vaihtoehto.
Teknikaan ympäristöystävllisyyteen tähtäävästä kehityksestä voi olla monta mieltä. Kieltämättä on parempi sellainen auto, jossa on katalysaattori ja sellainen tehdas, jossa on suodatin, kuin sellainen missä ei ole. Tämä ei kuitenkaan poista tekniikan perimmäistä ongelmaa, eli sitä, että se on monessa suhteessa vain korvannu sen työn, minkä ennen teki ihminen. Vaikka kätemme ovat verrattoman hyviä vaikkapa soutamiseen, niin emme niitä siihen käytä vaan nyvimme veneen perässä olevan kaksitahtiprutkun päälle savuamaan. Muutaman kilometrin työmatkan kuljemme autoilla, vaikka esimerkiksi taajamssa polkupyörä on vaivattomampi, halvempi, saasteettomampi ja monesti myös nopeampi tapa liikkua. Tuskastuttavan monet muutoin terveet ihmiset kuitenkin hylkäävät lihastensa tarjoaman voiman ja antavat niiden rapistua ajaessaan pikkumatkoja moottorien avuilla kuin mitkäkin liikuntarajoittaiset! Päästöjen väheneminenkin kehittyvän tekniikan myötä on ainakin tähän asti ollut turhaa puhetta, sillä läntisissä teollisuusmaissa hiidioksidipäästöt ovat vain kasvaneet kaksi prosenttia vuosina 2000-2004.
Toisaalta on nykyaikana tiettyjä asioita, joiden suhteen asiat ovat oikeasti paremmin kuin ennen - jopa tälläisen nykyaikaan hyvin kriittisesti suhtautuvan mielestä. Vai onko sittenkään? Vaikka kristillisen kirkon vallan murtuminen, uskonnonvapaus, koululaitoksen vakiintuminen, yleinen lukutaito, viestintämahdollisuuksien kehittyminen ja naisten aseman parantuminen ovat mielestäni olleet muutamia parhaista saavutuksista viime vuosisadoilla, niin ei niistä ole kuitenkaan lopulta paljoakaan iloa: Kristinuskon on pääosin korvannut henkinen tyhjiö, jota pyritään täyttämään tuhoisilla elämäntavoilla tai omaksuen alkuperäiseen kulttuurinsa sidoksissa olevia uskontoja, filosofioita ja elämäntapoja ei-eurooppalaisista kulttuureista. Naisten aseman parantuminenkin on vaihtunut entistä surkeampaan ääripäähän, jossa miestä ja naista pyritään asettamaan henkisiltä ja ruumillista kyvyiltään samaan muottiin. Mies ei saisi olla miehekäs ja nainen naisellinen, vaan kaikkien pitäsi olla seksuaalisesti tasapainoisia. Feministinaiset omaksuvat miesten huonoja puolia ja halveksuvat naisia, jotka haluavat säilyttää naiseutensa. Samaten myös miehistä on jatkuvasti tulossa entistä surkeampia tohvelisankareita, jonka henkisen ja fyysisen vapauden kaipuun takia esimerkiksi armeijan tai edes siviilipalveluksen suorittaminen on ylivoimainen tehtävä. Onneksi tämä edellinen esimerkki koskee ainoastaan muutamaa prosenttia väestöstä, mutta muutoin on yleinen kehityskulku liiankin ilmeinen.
Sama omituinen tasapäistäminen näkyy myös siinä, kuinka pyritään tietentahtoen luomaan niin sanottua monikulttuurista yhteiskuntaa (vaikkakin tässä tapauksessa kyse on itseasiassa monietnisyydestä). Tosiasiassa tämäkin utopia, jossa eri kulttuurit eläisivät onnellisina rinta rinnan on puhdasta harhaa - tämän voimme itse todeta katsomalla Pariisin tai Malmön kulttuurisesti rikkaita alueita. Haluan säilyttää maailman jossa eri maanosissa ja eri kansoilla on oma uniikki kulttuurinsa, sen sijaan että ottaisin poliitikojemme tyrkyttämän monikulttuuriutopian, joka johtaa vain ja ainoastaan suureen määrän nopeasti muuntuvia alakulttuureja, särkyneeseen yhteisöllisyyden tunteseen, etnisiin jengitaisteluihin, gettoutumiseen ja ääriryhmien kannatuksen kasvuun. Sellaisesta yhteiskunnasta puuttuvat yhteiset pelisäännöt ja yhteiset käsitykset siitä, mikä on oikeaa ja mikä väärää - esimerkin voi ottaa vertailemalla nykyeurooppalaista arvomaailmaa islamilaiseen. Sanokoon Hämeen-Anttila & co. mitä tahansa, niin väitän kuitenkin, että islam sharian lakeineen ja häpeämurhineen on taantumuksellinen ja väkivaltainen uskonto joka ei hyväksy kritiikkiä tai muita ajattelutapoja. Hyvääkin monikulttuurisuutta on ollut, kun esimerkiksi Karl Fazer tai Nikolai Sinebrychoff perustivat Suomeen kannattavia yrityksiä, mutta nykyinen pyrkimys, jossa haalitaan täysin meille vieraista kulttuureista maahanmuuttajia halpatyövoiman toivossa ja katukuvaan ilahduttamaan ihmisiä, jotka haluavat tuntea olonsa tällä tavoin suvaitsevaiseksi, on viimeisen päälle turmiollista kehitystä.
Näyttääkin pahasti siltä, että Eurooppa - ja Suomi siinä samassa - ovat kurjistumassa omituiseksi kulttuuriseksi mutantiksi, joka tuhoaa esi-isien perinteet sekä heiltä perityn maan nopeiden voittojen ja yksinkertaisten tyydytysten takia. Mitä iloa meille on korkeasta lukutaidosta, jos käytämme sitä vain amerikkalaisen roskaviihteen ymmärtämiseen? Entä mitä iloa on korkeasta bruttokansantuotteesta, jos se on saavutettu muuttamalla luonto teollisuuden raaka-aineviljelmäksi? Ja tästäkin kasvaneesta varallisuudesta käytämme suurimman osan hyödyttömiin, typeriin, turhiin tai jopa täysin vanhingollisiin asioihin. Myymme kauniit metsämme mainospaperiksi, joilla hankimme tupakkaa, viihdesarjoja ja bensaa autoon, jotta voimme ajella sen 5km pituisen työmatkan, jottein meidän tarvitsisi rasittaa surkastuneita jalkalihaksiamme. Entistä hullunpaa on se, että esimerkiksi Ruotsissa kulutetaan 30 miljardia veronmaksajien kruunuja (3,25 miljardia euroa) elättämään ihmisiä, joista suuri osa on julistanut pyhää sotaa koko eurooppalaista sivilisaatiota kohtaan ja jos ei ole tätä tähnyt niin elää vain täysin hyödyttömänä ja työttömänä. Näen selvästi mitä kulttuurillemme on tapahtumassa ja esimerkiksi muslimit ovat sanoneet hyvin selvästi mitä he sille haluavat tehdä (katso linkit alhaalla), mutta Eurooppa ei kuule eikä halua ymmärtää tosiasioita - se elää naiivissa tulevaisuudenuskossaan viimeisiin kuolinkorahteluihinsa asti.
Mitä sitten voi tehdä? Näyttää epätodennäköiseltä, että Euroopan kehityksen kurssia ymmärretään muuttaa ennen syöksykierteeseen joutumista. Vaikka distributismin, ekologisen ajattelun ja uusnationalismin kaltaisia, mielestäni hyvin terveitä suuntauksia on synytynyt, jäävät ne kuitenkin monesti kulutushysteeristen massojen, valikoivan tiedotuksen ja suoranaisen typeryyden pimentoon. Ehkä enintä mitä voimme tehdä on se, että emme itse ainakaan ole kampeamassa sivilisaatiotamme, maatamme ja kulttuuriamme tuohon lohduttomaan kuiluun, joka häämöttää edessämme.
Jälleen kerran tuli nähtyä kadulla omasta mielestään varmaan hyvinkin isänmaallinen tyyppi. Oli karvaton päälaki, Niken tuulitakki ja suussa paloi tupakannatsa. Tämä nojaili japanilaiseen autoon ja soitatti stereoilla epämääräistä amisteknoa. Niinpä niin - oikeasti kansallishenkistä alkoi siinä vaiheessa jo kuvottamaan enemmän kuin kannabishöyryisissä reggaebileissä konsanaan.
Nämä karvanoppasuomalaiset tuskin ymmärtävät mitään vaikkapa kalevalaisen runolaulannan tai edes Sibeliuksen päälle. Nationalistiset ihanteet, joita Suomessa Lönnrot, Sibelius, Gallen-Kallela, Edelfeldt ja äärimmillään jopa Eugen Schauman totettivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, näyttävät kuivuneen 1940-luvun jälkeen ahdasmieliseksi nurkkapatriotismiksi, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen Hegeliläisten ajatusten kanssa. Jos kerran tunnet olevasi kansallishenkinen suomalainen, niin on sinulla suoranainen valvollisuuskin tutustua oman maasi kulttuuriin.
Omista kokemuksista olen huomannut, että esimerkiksi yliopistoja ovat vallaneet monikulttuuriuskovaiset vasemman puolen kannattajat ja todellinen pro patria -henki loistaa poissaolollaan yhteiskunnassamme. Tälle asialle ei todellakaan ole tehnyt hyvää skiniliikkeiden toiminta maassamme 1990-luvulla, vaan se oli jälleen kerran yksi elinkelvoton äpärä, joka oli vain puettu Suomen lipun sisään. Liikehän sai alkunsakin Englannissa jamaikalaisten maahanmuuttajien toiminnasta, mutta vanhetessaan ja levitessään Itä- ja Pohjois-Eurooppaan otti vaikutteita kansallissosialistisesta Saksasta ja sen ideologioista. Liikkeen kannattajilla on ympäri maailmaa samankaltainen vaatetus ja samankaltaiset ideologiat, joten ihmetyttääkin, että mitä ihmeen tekemistä sillä on suomalaisuuden kanssa? Jos ette tosissanne arvosta Suomen symboleja, niin pitääkä silloin näpinne erossa niistä!
Myöskään monikansallisten yhtiöiden tukeminen ei ole kovin kansallishenkistä toimintaa. Ostamalla Niken, Coca-Colan, McDonald'sin tai muiden vastaavien yhtiöiden tuotteita edesautat maamme kultuurista köyhtymistä ja globaalin, hengettömän ja sisällöttömän roskakulttuurin valumista yhä syvemmälle suomalaisuuteen. Suomalaisten tuotteiden ostaminen ulkomaalaisten, ehkä halvempien vaihtoehtojen sijaan on paitsi hyvä suomalaisten tuottajien kannalta, niin myös paljon ekologisempaa pienempien kuljetus- ja säilytyskustannuksien vuoksi. Se, että käytämme joitakin markkoja[sic] enemmän kotimaiseen tuotteeseen ei yleensä ole iso sijoitus, mutta periaatteen tasolla merkittävää. Pahinta kunnioittamattomuuttahan kotimaisia tuotteita kohtaan on piratismin kaltainen varastaminen, jolloin tuotteen ostavan henkilön rahat menevät tekijän sijaan venäläisten pussihousujen takataskuun. Kenenkään ei pitäisi syylistyä tällaiseneen typeryyteen ja välinpitämättömyyteen - ei ainakaan yhdenkään kansallismieliseksi itsensä mieltävän!
Kaikenkaikkiaan tilanne suomalaisen kulttuurin kannalta näyttää uhkaavalta - muttei kuitenkaan toivottomalta. Meidän täytyy jättää ja unohtaa alemmuudentunne omasta kulttuuristamme ja kansallisuudestamme, sillä suurin uhka identiteetillemme ei ehkä olekaan muiden kansojen edustajat maassamme, vaan suomalaisten oma välinpitämättömyys juuriaan kohtaan. Olkaa ylpeitä esi-isistänne ja jatkakaa heidän perintöään!
Paljonhan puhutaan nykyään kaikenlaisen suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden puolesta. Julistetaan olevansa "suvaitsemattomia suvaitsemattomia kohtaan" ja kaikki maahanmuuttajakriittisyys pyritään vaientamaan lyömällä rasistikorttia naamalle.
Mielenkiintoisia huomioita näistä omaa suvaitsevaisuuttaan korostavista ihmisistä voi tehdä monessakin mielessä. Ensinnäkin puhutaan siitä, kuinka kaikki ovat erilaisia, mutta kuitenkin samanarvoisia, mutta seuraavaan hengenvetoon ollaan kieltämässä kaikki erovaisuudet eri ihmispopulaatioiden välillä - varsinkin jos niillä eroilla on jotain tekemistä henkisen kyvykkyyden kanssa. Tuntuisi kuitenkin omituiselta, jos vuosituhansia eri osissa maailmaa ja tyystin erilaisilla alueilla asuneilla ihmisillä olisi täysin samanlaiset kyvyt kaikissa oloissa, eikä mitään evolutionista kehitystä olisi sen jälkeen tapahtunut, kun nykyihmisen ja neanderthalin ihmisen populaatiot haarautuivat näitä edeltäneestä kehitysasteesta. Tällaisen kysymyksen esittäminenkin jo saa monikulttuuritädin otsasuonet punoittamaan kuin Hitlerillä synagogassa ikään ja on enää turha edes yrittää puhua mitään omien ajatustensa puolesta, sillä monikulttuuritäti on jo sinut mielessään ingnoranu fasistiksi, rasistiksi ja suvaitsemattomaksi juntiksi. Siitäkin huolimatta, ettei tässä vaiheessa ole vielä sanottu mitään minkään rodun paremmuudesta tai huonommuudesta - ainoastaan esitetty kysymys: Onko olemassa merkittäviä eroja eri ihmispopulaatioiden välillä?
Minun mielestäni eroja on. Sekä kulttuurisia, että geneettisiä. Geneettisiä eroja ovat mm. fyysiset sopeutumiset erilaisiin luonnonoloihin; vaalea iho tuottaa auringonvalosta enemmän d-vitamiinia tummempaan pigmenttiin verrattuna, joka puolestaan on paremmin sopeutunut ekvaattoria lähempänä oleviin kuumempiin ja auringonpaisteisenpiin olosuhteisiin, joissa vaaleampi iho auttamatta palaa. Samaten on myös populaatioissa keskiarvon mukaisia teknillisälyllisiä eroja, sillä pohjoisempien kansojen on täytynyt ponnistella enemmän selviytyäkseen ankarasta talvesta. En väitä, että muut olisivat mitenkään auttamattomasti tyhmiä, sillä kyllähän äärimmäisen älykkäitä yksilöitä (ja äärimmäisen typeriä yksilöitä) esintyy kaikissa kansoissa perimästä riippumatta. Kulttuuriset erot ovat huomattavasti geneettisiä merkittävämpiä, kun on kyse siitä, kuinka erilaiset populaatiot sopetuvat minnekin. Esimerkiksi Brasiliassa ja Yhdysvalloissa on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka monikulttuurinen yhteiskunta ei kertakaikkiaan toimi hyvin, vaan aina syntyy etnistä jengiytymistä ja väkivaltaisuuksia. Pidemmän päälle tämä johtaa joko a) mosaiikkimaiseen yhteiskuntaan, jossa on paljon keskenään nahistelevia, eri kulttuureista peräisin olevia ihmisjoukkoja (Balkanin alue) tai b) sekavaksi mössöksi yhtenäiskulttuuria, jossa ei ole erotettavia juuria tai kansallisia ominaispiirteitä, vaan kaikki on tasapaksua ja harmaata monokulttuuria. (Monet entiset siirtomaavaltiot).
Monikulttuuriutopioita elättelevät hössöttäjät eivät ole pelkästään uhka kansalliselle identiteetille, vaan myös niille maahanmuuttajille, jotka muutoin sulautuisivat ajan kanssa natiiviväestöön. Sanonta "maassa maan tavalla" kuitenkin kaikuu joillekin kuuroille korville, kun maahanmuuttajaan suhtaudutaan kuin pieneen lapseen, jonka tekosia ymmärretään ja ihaillaan mielettömyyksiin asti. Maahanmuuttajan tekemiä rikoksia pyritään selittelemään lähtömaan vaikeilla oloilla - tai jopa suomalaisten suhtautumisena heihin, sen sijaan, että yksilö itse olisi asiasta vastuussa. Tätä vielä kehdataan kutsua suvaitsevaisuudeksi, vaikka mielestäni se on halventavaa suhtautumista toista kulttuuria kohtaan. ("Täytyyhän puukottajaa ymmärtää kun hän on niin huonoista oloista")
"Suvaitsevaisuuden" kaltaisista sanoista näyttääkin tulleen keppihevosia joillekin ihmisille, jotka koittavat verhota oman ylemmyydentuntonsa tällaisiin termeihin. Siinä missä 70 vuotta sitten vaaleaihoista ja sinisilmäistä arjalaista pidettiin muita ylempänä, niin pidetään sellaisena nyt kaiken suvaitsevaa monikulttuuriuskovaista. Yhtä lyhytkatseista ja yhtä epäobjektiivista hölmöilyä kumpainenkin.
On myös mielenkiintoista, ettei esimerkiksi aasialaiset maahanmuuttajat ole juurikaan kohdanneet rasismia tai "rasismia", vaikkapa somaleihin verrattuna. Ehkä kyse on siitä, että he sopeutuvat keskimäärin paremmin täkäläisiin kulttuurisiin oloihin tai sitten heitä ei ole orientoiduttu tarpeeksi rasistikortin käyttöön. Minun puolestani Suomeen ovat tervetulleita ihmiset, jotka kykenevät sopeutumaan meidän kulttuuriimme ja toimimaan sen hyväksi - rikollisille, olivatpa kuinka huonoista oloista tahansa - minulla ei riitä ymmärrystä. Kannatan sitä, että maiden ongelmat pyritään ratkaisemaan siellä missä ne ovat; ongelmien tuominen tänne ei ole mikään ratkaisu.
