Jätkä ja uhkapelaaja

Perunapellon reunalla seisoi jätkä ja piippuaan poltellen. Ilma oli kirkas ja aamupäivän aurinko heitti säteensä pellon pientareelle. Syksyn sato oli lähes kokonaan nostettu - rukiit oli korjattu aittaan pari kuukautta sitten ja kellari täyttyisi talveksi muhkeista perunoista.

Kylän raittia käveli mies tweed-takissa ja katsahti piippua polttelevaan mieheen.

"Hei! Onko hyvin peruna noussu, jätkä?" Hän huusi pellolle.

"Hyvinhä tää. Mukavia ilimoja pielly, ei olluna viime syksynä tälläsiä keleij'. Kuha suan tän valamiiks, niin aattelin notta lähen jäniksen mehälle."

Mies tweed-takissa naurahti.

"Njaa, itsehän olen menossa kaupunkiin tästä. Tänään on nimittäin pokeri-ilta Market Clubilla. Viime viikollakin tuli niin hyvät voitot, että tarjosin illan kymmenelle herrallesmiehelle ja vielä jäi ylikin. Lähtisit sinäkin sinne, onhan sinullakin jotain sukanvarressa?"

"No oha tuota vähäse, mut ne on vaan silleen jos sattuu joskus pahasti tartteemaan. Ei miulla pelailuun oo rahhoo"

"Älä kuule jätä niitä sinne vaan sijoita, panosta ja voita lisää! Ei säästäminen ja pihtailu ole nykypäivää, vaan raha pitää laittaa liikkumaan ja tuottamaan."

"En mie oikein tiijä" jätkä puntaroi, "ei miusta taida olla niin pelimieheks', että alkasi moiseen. Miuluummin piän vaan tuolla jemmassa, kun eihä sitä ikinä tiiä jos vaikka sattuu häviämään niin menee ihan hukkaan, eikä tuo eukkokaan tykkää jos juoksen pelailemassa."

"Noh, se ei pelaa joka pelkää. Mutta tule toki mukaan jos muutat mielesi" sanoi mies tweed-takissa ja jatkoi matkaansa.

Ja niin päivä kului ja tuli ilta. Jätkä pyyhki hikeä naamaltaan kun kantoi viimeistä laatikollista perunoita kellariin. Mies tweed-takissa käveli takaisin pitkin tietä. Hänen selkänsä oli kumarassa ja katse laahasi pari askelta edellä pitkin maata.

Jätkä huuhdahti miehelle tweed-takissa:
"Kato, tulit jos takasi. Paljonkos tuli voittoja?"

Mies tweed-takissa katsahti jätkään päin pudisteli päätään.
"Kaikki on mennyttä, kaikki." hän tuhahti ja jatkoi matkaansa.