tiistaina, lokakuuta 31, 2006

Euroopan kuolinkorahtelut

Maailma ympärillä muuttuu nykyisin niin kovaa vauhtia, että heikompaa tahtoo hirvittää. Se, mikä tänään on päivän muotia on huomenna jo esihistoriaa. Nykyajan ihmisen pitää olla itsenäinen ja pitää huoli omasta elämästään. Tänään luulemme itse rakentavamme omaa identiteettiämme kokeilemalla uusia filosofioita ja elämäntapoja ja samalla monet kansalliset perinteet näyttävät pikkuhiljaa hiipuvan ja antavan sijaa sykäyksittäisille globaaleille ilmiöille ja muotivirtauksille. Uskomme maailman kehittyvän jatkuvasti parempaan suuntaan, kun lääketiede lannistaa sairauksia, tekniikka mahdollistaa kokonaisia uusia tapoja elää ja vaanivat ympäristökatastrofitkin uskotaan voitavan lannistaa, kunhan ympäristöystävällisemmät energiantuotantotavat tulevat käyttöön. Monet elävät tämän rajattoman optimismin ja tulevaisuudenuskon hallunisoimana, mutta näin ajattelevat ihmiset ovat kuitenkin minun silmissäni teuraskarjaa kulkemassa lastauslavaa pitkin karja-autoon.

Ensinnäkin väite, että ihmiset olisivat niin sanotun edistyksen ansiosta nykyisin onnellisempia kuin ennen ei pidä paikkaansa - ei ainakaan silloin, kun katsomme tilastoja itsemurhista, rikoksista, avioeroista, alkoholi- ja mielenterveysongelmista tai vaikkapa lasten huostaanotoista. Myös suomalaisten fyysinen kunto on romahtanut järkyttävällä tavalla viimeisen 50 vuoden aikana ja samassa ajassa olemme myös ehtineet muuttaa suurimman osan isänmaamme kasvoista soineen ja aarnimetsineen tympeiksi puupelloksi. 2000-luvun suomalainen elää keskimäärin 3 huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa, eikä välttämättä tunne edes naapureitaan ja kokonaiset suvutkin asuvat hajanaisina ympäri maata, kun ihmiset muuttavat paikkakunnilta toisille työn perässä. Yhteiskunta pyrkii kouluttamaan ihmiset mahdollisimman nopeasti nostamaan tuottamalla ja kuluttamalla bruttokansantuotetta ja tämän jälkeen on edessä dumppaaminen vanhainkotiin, joissa hoitajapulan takia saattaa vanhukselta puuttua lähes täysin kaikki sosiaaliset kontaktit tai jopa mahdollisuus päästä liikkumaan pois sängystään.
Nuorison tilanne ei näytä juuri paremmalta, kun uusi polvi omaksuu täydellä tohinalla rappiollisia elämäntapoja ja -asenteita. Suomalainen nuori ei ole koskaan aiemmin liikkunut niin vähän kuin nykyään ja sillä on enemmän mielenterveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia kuin koskaan aimmin. Pojat rämistelevät kaupunkien katuja käryävillä mopoillaan ja tytöt heiluttavat takapuoliaan primitiivisen diskojytkeen ja räpin tahdissa, eikä mitään yllättävää ole myöskään tavata 12-15-vuotiaita lapsia räkäkännissä haahuilemassa kapunkien kaduilla. Voimmekin vain kuvitella millainen maailma on tulossa, kun uusi sukupolvi vain toistaa edellisen virheitä entistä hurjemmissa mittasuhteissa.

Lääketiteen kehitys on kieltämättä ollut nopeaa ja varmasti pelastanut useita ihmishenkiä, mutta tiedämmekö, mihin se lopulta johtaa? Jo nyt ihmisten immuniteetti heikentyy länsimaisissa valtioissa, kun jokaiseen vaivaan nuhasta päänsärkyyn työnnetään pilleriä naamaan. Toisaalta luonto kehittää bakteereista ja viruksista koko ajan uusia muotoja, jotka ovat entistä vaarallisempia ihmisille - esimerkkejä ei tarvitse hakea taannoin otsikoissa olleita sairaalabakteereita kauempaa. Yhtenä harvoista hyvistä asioista, joita lääketieteen kehityksessä näen, ovat uudet ja tehokkaammat tavat säädellä syntyvyyttä, sillä liikakansoitus on yksi maailman suurimmista ongelmista tällä hetkellä, ja jos ihminen ei tätä tilannetta itse korjaa niin luonto tekee sen. Ensimmäinen on tosin sekä ihmisen, että ympäristön kannalta huomattavasti mukavempi vaihtoehto.

Teknikaan ympäristöystävllisyyteen tähtäävästä kehityksestä voi olla monta mieltä. Kieltämättä on parempi sellainen auto, jossa on katalysaattori ja sellainen tehdas, jossa on suodatin, kuin sellainen missä ei ole. Tämä ei kuitenkaan poista tekniikan perimmäistä ongelmaa, eli sitä, että se on monessa suhteessa vain korvannu sen työn, minkä ennen teki ihminen. Vaikka kätemme ovat verrattoman hyviä vaikkapa soutamiseen, niin emme niitä siihen käytä vaan nyvimme veneen perässä olevan kaksitahtiprutkun päälle savuamaan. Muutaman kilometrin työmatkan kuljemme autoilla, vaikka esimerkiksi taajamssa polkupyörä on vaivattomampi, halvempi, saasteettomampi ja monesti myös nopeampi tapa liikkua. Tuskastuttavan monet muutoin terveet ihmiset kuitenkin hylkäävät lihastensa tarjoaman voiman ja antavat niiden rapistua ajaessaan pikkumatkoja moottorien avuilla kuin mitkäkin liikuntarajoittaiset! Päästöjen väheneminenkin kehittyvän tekniikan myötä on ainakin tähän asti ollut turhaa puhetta, sillä läntisissä teollisuusmaissa hiidioksidipäästöt ovat vain kasvaneet kaksi prosenttia vuosina 2000-2004.


Toisaalta on nykyaikana tiettyjä asioita, joiden suhteen asiat ovat oikeasti paremmin kuin ennen - jopa tälläisen nykyaikaan hyvin kriittisesti suhtautuvan mielestä. Vai onko sittenkään? Vaikka kristillisen kirkon vallan murtuminen, uskonnonvapaus, koululaitoksen vakiintuminen, yleinen lukutaito, viestintämahdollisuuksien kehittyminen ja naisten aseman parantuminen ovat mielestäni olleet muutamia parhaista saavutuksista viime vuosisadoilla, niin ei niistä ole kuitenkaan lopulta paljoakaan iloa: Kristinuskon on pääosin korvannut henkinen tyhjiö, jota pyritään täyttämään tuhoisilla elämäntavoilla tai omaksuen alkuperäiseen kulttuurinsa sidoksissa olevia uskontoja, filosofioita ja elämäntapoja ei-eurooppalaisista kulttuureista. Naisten aseman parantuminenkin on vaihtunut entistä surkeampaan ääripäähän, jossa miestä ja naista pyritään asettamaan henkisiltä ja ruumillista kyvyiltään samaan muottiin. Mies ei saisi olla miehekäs ja nainen naisellinen, vaan kaikkien pitäsi olla seksuaalisesti tasapainoisia. Feministinaiset omaksuvat miesten huonoja puolia ja halveksuvat naisia, jotka haluavat säilyttää naiseutensa. Samaten myös miehistä on jatkuvasti tulossa entistä surkeampia tohvelisankareita, jonka henkisen ja fyysisen vapauden kaipuun takia esimerkiksi armeijan tai edes siviilipalveluksen suorittaminen on ylivoimainen tehtävä. Onneksi tämä edellinen esimerkki koskee ainoastaan muutamaa prosenttia väestöstä, mutta muutoin on yleinen kehityskulku liiankin ilmeinen.

Sama omituinen tasapäistäminen näkyy myös siinä, kuinka pyritään tietentahtoen luomaan niin sanottua monikulttuurista yhteiskuntaa (vaikkakin tässä tapauksessa kyse on itseasiassa monietnisyydestä). Tosiasiassa tämäkin utopia, jossa eri kulttuurit eläisivät onnellisina rinta rinnan on puhdasta harhaa - tämän voimme itse todeta katsomalla Pariisin tai Malmön kulttuurisesti rikkaita alueita. Haluan säilyttää maailman jossa eri maanosissa ja eri kansoilla on oma uniikki kulttuurinsa, sen sijaan että ottaisin poliitikojemme tyrkyttämän monikulttuuriutopian, joka johtaa vain ja ainoastaan suureen määrän nopeasti muuntuvia alakulttuureja, särkyneeseen yhteisöllisyyden tunteseen, etnisiin jengitaisteluihin, gettoutumiseen ja ääriryhmien kannatuksen kasvuun. Sellaisesta yhteiskunnasta puuttuvat yhteiset pelisäännöt ja yhteiset käsitykset siitä, mikä on oikeaa ja mikä väärää - esimerkin voi ottaa vertailemalla nykyeurooppalaista arvomaailmaa islamilaiseen. Sanokoon Hämeen-Anttila & co. mitä tahansa, niin väitän kuitenkin, että islam sharian lakeineen ja häpeämurhineen on taantumuksellinen ja väkivaltainen uskonto joka ei hyväksy kritiikkiä tai muita ajattelutapoja.
Hyvääkin monikulttuurisuutta on ollut, kun esimerkiksi Karl Fazer tai Nikolai Sinebrychoff perustivat Suomeen kannattavia yrityksiä, mutta nykyinen pyrkimys, jossa haalitaan täysin meille vieraista kulttuureista maahanmuuttajia halpatyövoiman toivossa ja katukuvaan ilahduttamaan ihmisiä, jotka haluavat tuntea olonsa tällä tavoin suvaitsevaiseksi, on viimeisen päälle turmiollista kehitystä.

Näyttääkin pahasti siltä, että Eurooppa - ja Suomi siinä samassa - ovat kurjistumassa omituiseksi kulttuuriseksi mutantiksi, joka tuhoaa esi-isien perinteet sekä heiltä perityn maan nopeiden voittojen ja yksinkertaisten tyydytysten takia. Mitä iloa meille on korkeasta lukutaidosta, jos käytämme sitä vain amerikkalaisen roskaviihteen ymmärtämiseen? Entä mitä iloa on korkeasta bruttokansantuotteesta, jos se on saavutettu muuttamalla luonto teollisuuden raaka-aineviljelmäksi? Ja tästäkin kasvaneesta varallisuudesta käytämme suurimman osan hyödyttömiin, typeriin, turhiin tai jopa täysin vanhingollisiin asioihin. Myymme kauniit metsämme mainospaperiksi, joilla hankimme tupakkaa, viihdesarjoja ja bensaa autoon, jotta voimme ajella sen 5km pituisen työmatkan, jottein meidän tarvitsisi rasittaa surkastuneita jalkalihaksiamme. Entistä hullunpaa on se, että esimerkiksi Ruotsissa kulutetaan 30 miljardia veronmaksajien kruunuja (3,25 miljardia euroa) elättämään ihmisiä, joista suuri osa on julistanut pyhää sotaa koko eurooppalaista sivilisaatiota kohtaan ja jos ei ole tätä tähnyt niin elää vain täysin hyödyttömänä ja työttömänä. Näen selvästi mitä kulttuurillemme on tapahtumassa ja esimerkiksi muslimit ovat sanoneet hyvin selvästi mitä he sille haluavat tehdä (katso linkit alhaalla), mutta Eurooppa ei kuule eikä halua ymmärtää tosiasioita - se elää naiivissa tulevaisuudenuskossaan viimeisiin kuolinkorahteluihinsa asti.

Mitä sitten voi tehdä? Näyttää epätodennäköiseltä, että Euroopan kehityksen kurssia ymmärretään muuttaa ennen syöksykierteeseen joutumista. Vaikka distributismin, ekologisen ajattelun ja uusnationalismin kaltaisia, mielestäni hyvin terveitä suuntauksia on synytynyt, jäävät ne kuitenkin monesti kulutushysteeristen massojen, valikoivan tiedotuksen ja suoranaisen typeryyden pimentoon. Ehkä enintä mitä voimme tehdä on se, että emme itse ainakaan ole kampeamassa sivilisaatiotamme, maatamme ja kulttuuriamme tuohon lohduttomaan kuiluun, joka häämöttää edessämme.


Kuvia uudesta Euroopasta:
http://youtube.com/watch?v=7QLomLsArm4
http://youtube.com/watch?v=I0yoR8R4T1w
http://youtube.com/watch?v=Cwy-7KvRsUs

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

Lainaus Matti Vanhaselta Ajankohtaisen Kakkosen paneelikeskustelusta 10.10.2006

EU:n perustuslain pykälät eivät asetu Suomen perustuslakien pykälien yläpuolelle, vaan korvaa osan niistä.

maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Kun karvanoppasuomalainen tuulitakin osti

Jälleen kerran tuli nähtyä kadulla omasta mielestään varmaan hyvinkin isänmaallinen tyyppi. Oli karvaton päälaki, Niken tuulitakki ja suussa paloi tupakannatsa. Tämä nojaili japanilaiseen autoon ja soitatti stereoilla epämääräistä amisteknoa. Niinpä niin - oikeasti kansallishenkistä alkoi siinä vaiheessa jo kuvottamaan enemmän kuin kannabishöyryisissä reggaebileissä konsanaan.

Nämä karvanoppasuomalaiset tuskin ymmärtävät mitään vaikkapa kalevalaisen runolaulannan tai edes Sibeliuksen päälle. Nationalistiset ihanteet, joita Suomessa Lönnrot, Sibelius, Gallen-Kallela, Edelfeldt ja äärimmillään jopa Eugen Schauman totettivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, näyttävät kuivuneen 1940-luvun jälkeen ahdasmieliseksi nurkkapatriotismiksi, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen Hegeliläisten ajatusten kanssa. Jos kerran tunnet olevasi kansallishenkinen suomalainen, niin on sinulla suoranainen valvollisuuskin tutustua oman maasi kulttuuriin.

Omista kokemuksista olen huomannut, että esimerkiksi yliopistoja ovat vallaneet monikulttuuriuskovaiset vasemman puolen kannattajat ja todellinen pro patria -henki loistaa poissaolollaan yhteiskunnassamme. Tälle asialle ei todellakaan ole tehnyt hyvää skiniliikkeiden toiminta maassamme 1990-luvulla, vaan se oli jälleen kerran yksi elinkelvoton äpärä, joka oli vain puettu Suomen lipun sisään. Liikehän sai alkunsakin Englannissa jamaikalaisten maahanmuuttajien toiminnasta, mutta vanhetessaan ja levitessään Itä- ja Pohjois-Eurooppaan otti vaikutteita kansallissosialistisesta Saksasta ja sen ideologioista. Liikkeen kannattajilla on ympäri maailmaa samankaltainen vaatetus ja samankaltaiset ideologiat, joten ihmetyttääkin, että mitä ihmeen tekemistä sillä on suomalaisuuden kanssa? Jos ette tosissanne arvosta Suomen symboleja, niin pitääkä silloin näpinne erossa niistä!

Myöskään monikansallisten yhtiöiden tukeminen ei ole kovin kansallishenkistä toimintaa. Ostamalla Niken, Coca-Colan, McDonald'sin tai muiden vastaavien yhtiöiden tuotteita edesautat maamme kultuurista köyhtymistä ja globaalin, hengettömän ja sisällöttömän roskakulttuurin valumista yhä syvemmälle suomalaisuuteen. Suomalaisten tuotteiden ostaminen ulkomaalaisten, ehkä halvempien vaihtoehtojen sijaan on paitsi hyvä suomalaisten tuottajien kannalta, niin myös paljon ekologisempaa pienempien kuljetus- ja säilytyskustannuksien vuoksi. Se, että käytämme joitakin markkoja[sic] enemmän kotimaiseen tuotteeseen ei yleensä ole iso sijoitus, mutta periaatteen tasolla merkittävää. Pahinta kunnioittamattomuuttahan kotimaisia tuotteita kohtaan on piratismin kaltainen varastaminen, jolloin tuotteen ostavan henkilön rahat menevät tekijän sijaan venäläisten pussihousujen takataskuun. Kenenkään ei pitäisi syylistyä tällaiseneen typeryyteen ja välinpitämättömyyteen - ei ainakaan yhdenkään kansallismieliseksi itsensä mieltävän!

Kaikenkaikkiaan tilanne suomalaisen kulttuurin kannalta näyttää uhkaavalta - muttei kuitenkaan toivottomalta. Meidän täytyy jättää ja unohtaa alemmuudentunne omasta kulttuuristamme ja kansallisuudestamme, sillä suurin uhka identiteetillemme ei ehkä olekaan muiden kansojen edustajat maassamme, vaan suomalaisten oma välinpitämättömyys juuriaan kohtaan. Olkaa ylpeitä esi-isistänne ja jatkakaa heidän perintöään!

lauantaina, syyskuuta 09, 2006

Paha, paha suomalainen

Paljonhan puhutaan nykyään kaikenlaisen suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden puolesta. Julistetaan olevansa "suvaitsemattomia suvaitsemattomia kohtaan" ja kaikki maahanmuuttajakriittisyys pyritään vaientamaan lyömällä rasistikorttia naamalle.

Mielenkiintoisia huomioita näistä omaa suvaitsevaisuuttaan korostavista ihmisistä voi tehdä monessakin mielessä. Ensinnäkin puhutaan siitä, kuinka kaikki ovat erilaisia, mutta kuitenkin samanarvoisia, mutta seuraavaan hengenvetoon ollaan kieltämässä kaikki erovaisuudet eri ihmispopulaatioiden välillä - varsinkin jos niillä eroilla on jotain tekemistä henkisen kyvykkyyden kanssa. Tuntuisi kuitenkin omituiselta, jos vuosituhansia eri osissa maailmaa ja tyystin erilaisilla alueilla asuneilla ihmisillä olisi täysin samanlaiset kyvyt kaikissa oloissa, eikä mitään evolutionista kehitystä olisi sen jälkeen tapahtunut, kun nykyihmisen ja neanderthalin ihmisen populaatiot haarautuivat näitä edeltäneestä kehitysasteesta. Tällaisen kysymyksen esittäminenkin jo saa monikulttuuritädin otsasuonet punoittamaan kuin Hitlerillä synagogassa ikään ja on enää turha edes yrittää puhua mitään omien ajatustensa puolesta, sillä monikulttuuritäti on jo sinut mielessään ingnoranu fasistiksi, rasistiksi ja suvaitsemattomaksi juntiksi. Siitäkin huolimatta, ettei tässä vaiheessa ole vielä sanottu mitään minkään rodun paremmuudesta tai huonommuudesta - ainoastaan esitetty kysymys: Onko olemassa merkittäviä eroja eri ihmispopulaatioiden välillä?

Minun mielestäni eroja on. Sekä kulttuurisia, että geneettisiä. Geneettisiä eroja ovat mm. fyysiset sopeutumiset erilaisiin luonnonoloihin; vaalea iho tuottaa auringonvalosta enemmän d-vitamiinia tummempaan pigmenttiin verrattuna, joka puolestaan on paremmin sopeutunut ekvaattoria lähempänä oleviin kuumempiin ja auringonpaisteisenpiin olosuhteisiin, joissa vaaleampi iho auttamatta palaa. Samaten on myös populaatioissa keskiarvon mukaisia teknillisälyllisiä eroja, sillä pohjoisempien kansojen on täytynyt ponnistella enemmän selviytyäkseen ankarasta talvesta. En väitä, että muut olisivat mitenkään auttamattomasti tyhmiä, sillä kyllähän äärimmäisen älykkäitä yksilöitä (ja äärimmäisen typeriä yksilöitä) esintyy kaikissa kansoissa perimästä riippumatta. Kulttuuriset erot ovat huomattavasti geneettisiä merkittävämpiä, kun on kyse siitä, kuinka erilaiset populaatiot sopetuvat minnekin. Esimerkiksi Brasiliassa ja Yhdysvalloissa on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka monikulttuurinen yhteiskunta ei kertakaikkiaan toimi hyvin, vaan aina syntyy etnistä jengiytymistä ja väkivaltaisuuksia. Pidemmän päälle tämä johtaa joko a) mosaiikkimaiseen yhteiskuntaan, jossa on paljon keskenään nahistelevia, eri kulttuureista peräisin olevia ihmisjoukkoja (Balkanin alue) tai b) sekavaksi mössöksi yhtenäiskulttuuria, jossa ei ole erotettavia juuria tai kansallisia ominaispiirteitä, vaan kaikki on tasapaksua ja harmaata monokulttuuria. (Monet entiset siirtomaavaltiot).

Monikulttuuriutopioita elättelevät hössöttäjät eivät ole pelkästään uhka kansalliselle identiteetille, vaan myös niille maahanmuuttajille, jotka muutoin sulautuisivat ajan kanssa natiiviväestöön. Sanonta "maassa maan tavalla" kuitenkin kaikuu joillekin kuuroille korville, kun maahanmuuttajaan suhtaudutaan kuin pieneen lapseen, jonka tekosia ymmärretään ja ihaillaan mielettömyyksiin asti. Maahanmuuttajan tekemiä rikoksia pyritään selittelemään lähtömaan vaikeilla oloilla - tai jopa suomalaisten suhtautumisena heihin, sen sijaan, että yksilö itse olisi asiasta vastuussa. Tätä vielä kehdataan kutsua suvaitsevaisuudeksi, vaikka mielestäni se on halventavaa suhtautumista toista kulttuuria kohtaan. ("Täytyyhän puukottajaa ymmärtää kun hän on niin huonoista oloista")

"Suvaitsevaisuuden" kaltaisista sanoista näyttääkin tulleen keppihevosia joillekin ihmisille, jotka koittavat verhota oman ylemmyydentuntonsa tällaisiin termeihin. Siinä missä 70 vuotta sitten vaaleaihoista ja sinisilmäistä arjalaista pidettiin muita ylempänä, niin pidetään sellaisena nyt kaiken suvaitsevaa monikulttuuriuskovaista. Yhtä lyhytkatseista ja yhtä epäobjektiivista hölmöilyä kumpainenkin.

On myös mielenkiintoista, ettei esimerkiksi aasialaiset maahanmuuttajat ole juurikaan kohdanneet rasismia tai "rasismia", vaikkapa somaleihin verrattuna. Ehkä kyse on siitä, että he sopeutuvat keskimäärin paremmin täkäläisiin kulttuurisiin oloihin tai sitten heitä ei ole orientoiduttu tarpeeksi rasistikortin käyttöön. Minun puolestani Suomeen ovat tervetulleita ihmiset, jotka kykenevät sopeutumaan meidän kulttuuriimme ja toimimaan sen hyväksi - rikollisille, olivatpa kuinka huonoista oloista tahansa - minulla ei riitä ymmärrystä. Kannatan sitä, että maiden ongelmat pyritään ratkaisemaan siellä missä ne ovat; ongelmien tuominen tänne ei ole mikään ratkaisu.