PARIS (AP) — The first stone was laid Wednesday at the Louvre's new Arts of Islam gallery, the first major modern architectural addition to the museum since its famed glass pyramid was built in the 1980s.
President Nicolas Sarkozy and a major donor for the project, Saudi Arabian Prince Alwaleed bin Talal, took part in the ceremony to start work on the addition, which includes a shimmering glass wave hanging over a 19th-century courtyard. The project's architects say it resembles a cloud or a flying carpet.
The wing, expected to open in 2010, will display a vast collection of Islamic art from the seventh to the 19th century.
At the groundbreaking ceremony, Sarkozy spoke of the need for dialogue between the West and the Middle East.
This gallery "will be the chance for all French and foreign visitors to the Louvre to see that Islam is progress, science, refinement, modernity, and that fanaticism in the name of Islam is to flout Islam," Sarkozy said.
Indeed, Islam is nothing but progress, science, refinement and modernity?
I really would like to know how many Nobel awards Islamic countries have received of physics while comparing to the West and what actually have been Islam's merits gaining values of humanity, equality and democracy? The Louvre announced its project for a Louvre Abu Dhabi museum in the United Arab Emirates last year.
"With Abu Dhabi, French museums are exporting, and here today it is Islam that is coming to the heart of France," French Culture Minister Christine Albanel said.
The gallery's construction, which will cost $100 million, will be led by French architect Rudy Ricciotti and Italian colleague Mario Bellini. The light-filled ground level, under the wave, will host sturdier artworks, while a second underground level will shelter delicate items such as manuscripts and carpets.
Ricciotti said the project was not inspired by the Louvre's pyramid, designed by I.M. Pei and completed in 1989.
"Here we're in a much more intimate approach, less symbolic, less monumental," he said.
The construction will not alter or hide the historic facades of the Visconti courtyard, located at the heart of the Louvre's south wing.
The Saudi donor, who is the grandson of the country's founding king, is one of the richest men in the world, ranked 13th by Forbes in 2007. His investments span the globe. In France, he invested in Disneyland Paris and owns the capital's historic Georges V hotel. In 2005, he donated the initial $26.9 million toward the Louvre's latest project, making him the single largest individual benefactor.
Other major contributors include the oil company Total and Lafarge, the world's largest cement maker, which both have interests in Saudi Arabia. The French state is supplying $31.8 million, while smaller amounts will come from Oman, Kuwait and Azerbaijan.
In the very heart of Europe, there arises acclaiming exhibitions of Islam and simultaneously hundreds of thousands moslims yell for beheading those who critize their worldview. Those multiculturalist, who call themselves tolerant and support diverisy, fail totally to see all those horrific, brutal, fanatic and violent sides of the world's most intolerant religion ever been. Obviously they just deny the undesirable thruth and insted have a belief that there will be a triumpanth of humanity due to multiculturalism even though there has never and nowhere been concrete instances to sustain utopistic dream.
Jamaikalaissyntyinen, mutta Britanniassa elävä professori Stuart Hall on kirjoittanut teoksen Identiteetti (1999), joka muun muassa käsittelee ihmisten kansallisena pitämää identiteettiä. Hänen vasemmistolaisasenteisessa kansallisvaltion ja yhtenäiskulttuurin kritiikissä on joitakin aivan onnistuneita huomioita, mutta näistä huomioista vedetyt johtopäätökset oli koettavissa varsin yksisilmäisiksi ja avoimen poliittisesti motivoituneiksi.
Kirja käsittelee identiteettiä monelta kannalta sukupuolen, sosiaaliluokan ja massakulttuurin luomien mallien kautta, mutta lyhyesti referoiden Hallin silmiinpistävin väite, joka herätti huomattavaa henkilökohtaista ärtymystä on hänen käsityksensä kansallisesta kulttuurista. Eli se, ettei kansallisvaltiolla ja kansallisvaltion symboleilla, eikä myöskään kansalliselle pohjalle luodulla identiteetillä ole merkitystä sen takia, että ne ovat jotain keinotekoista.
Myönnettäköön, että kansallinen identiteetillä ja käsityksellä jollakin alueella elävien ihmisten yhteenkuuluvuudesta on paljon samaa mytologisten sankaritarinoiden kanssa: molemmilla on enemmän tai vähemmän myyttinen alkuperä, selviytymistaistelu ja kasvu suuruuteen. Samoin kansoilla on tiettyjä symboleja joita kansan yhtenäisyyttä ajavat tahot haluavat pitää represtaationa itse kansasta. Suomalaisittain meillä on kansallismaisema, -laulu, -lippu, -eepos, -runoilija, -säveltäjä, -eläin, -urheilu, -ruoka ja niin edelleen. Hallin mukaan näillä ei ole oikeasti niiden nauttimaa arvoa, sillä useimmat näistä on luotu kansallisvaltion yhtenäisyyden tarpeisiin – näin on laita etenkin puhuttaessa kansallisista tunnuksista, eepoksista ja lauluista. Hallin näkemyksen mukaan siis aitoa, oikeaa kulttuuria on jokin sellainen, mikä on syntynyt spontaanisti – eivät tarkoitushakuiset kulttuurin tuotteet.
Tässä suhteessa olen kuitenkin täysin päinvastaista mieltä, sillä mielestäni kansallisen kulttuurin mahdollinen keinotekoisuus ei muuta miksikään sen arvoa. On kansanomaista kulttuuria joka on syntynyt spontaanisti ilman, että sillä on ollut nationalistisia päämääriä (esimerkiksi folklore, kansanmusiikki, sananparret, elämäntavat jne.) ja on kulttuuria jolla taas on nationalistisia päämääriä. Näitä ovat esimerkiksi viralliset kansallisjuhlat ja symbolit. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään jälkimmäisten arvoa, sillä vaikka aarniometsässä kasvanut puu on olemassa siellä luonnostaan, ilman ihmisen käden työtä ja Nokian puhelin taas on päinvastoin edellyttänyt ihmisen toimintaa ollakseen olemassa niin ei kumpikaan ole yhtään vähemmän olemassa olevia. Samoin ei myöskään kansallinen identiteetti ole yhtään vähemmän olemassa oleva kuin mikä tahansa muu identiteetti. Oikeastaan ei ole olemassakaan mitään luontaista ja sisäsyntyistä identiteettiä vaan ihmisen identiteetti rakentuu aina hänen arvojensa ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Kansallinen identiteetti on olemassa koska on ihmisiä jotka tuntevat kansallista yhteenkuuluvuutta ja luovat symboleja tälle yhteenkuuluvuudelle. Nämä symbolit puolestaan vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mahdollistavat toiminnan kansakuntana. Kun samalla alueella elävillä ihmisillä on yhteinen päämäärä, johon he voivat samaistua, niin vähenee kitka tämän alueen ihmisten sisäryhmien välillä. Tällainen ilmiö on havaittavissa etenkin kriisiaikoina, jolloin ihmisten kansallinen identiteetti aktivoituu ja sisäiset riidat kansan sisällä jäävät toissijaisiksi. Tästä esimerkkinä talvisota, jossa kansa yhtenäistyy yhteiseen selviytymistaisteluun. Tämä on nähtävissä luonnollisena selviytymisreaktiona ulkoista uhkaa vastaan.
Jos valtion sisällä elävä kansa ei tunne kuuluvansa yhteen ja valtion sisällä elää paljon toisistaan eroava sosiaalisia tai etnisiä ryhmiä, niin ei ole myöskään todennäköistä että tällainen joukko ihmisiä kykenee tehokkaasti toimimaan yhteisiksi koettavien päämäärien saavuttamiseen. Syy on yksinkertainen: voimakkaasti pirstaloituneessa yhteiskunnassa ei ole yhteisiä päämääriä joiden vuoksi toimia.
Kansallistunne on jatkumoa sille samalla joukkoidentiteetin tarpeelle, joka ilmeni ennen kansallisvaltioita kyläyhteisöjen yhteenkuuluvuuden muodossa. Tätä ennen oli heimoja, joilla niilläkin oli oma yhtenäiskulttuuri ja yhteiset tavoitteet. Vastakohtana tälle puolestaan voidaan pitää entisen Jugoslavian aluetta, jolla elää useita toisistaan voimakkaasti eroavia etnisiä ryhmiä ja näiden väliset ristiriitaisuudet ilmenivät hyvin traagisella tavalla 90-luvulla, kun siihen asti etnisten jännitteiden syntymisen estänyt Jugoslavian autotäärinen valta luhistui. Etnisiä konflikteja ilman voimapolitiikkaa voida välttää niin kauan, kun kahdella eri kulttuurilla on eri päämäärät, mutta yhteinen intressi johonkin maantieteelliseen alueeseen. Etnisyyden lisäksi konfliktin voi aiheuttaa myös toisistaan erottuvien sosiaalisten luokkien muodostuminen, joka voi myös aiheuttaa konflikteja ja sekasortoa.
Se, että samaistumme omiin kansallisiin periaatteisiin, muistamme niitä aikoja, jolloin kansamme on ollut vaarassa joutua toisen kansan alistamaksi, säilytämme ja pidämme yllä monien sukupolvien takaa periytyvää henkistä pääomaa, suojelemme maamme luontoa ja pyrimme toimillamme siihen, että myös meidän lapsenlapsemme voivat joulukuun kuudentena vetää siniristilipun salkoon symbolina kansallisesta suvereeniudesta, ei mielestäni ole turhaa tai edes keinotekosia vaikka sillä onkin selkeästi osoitettava päämäärä ja tarkoitus. Kansallisen ja kansanomaisen kulttuurin ei tarvitse olla ikuisesti muuttumattomana pysyvää ja stabiilia, sillä mikään kulttuuri ei sitä ole koskaan ollutkaan. Kuitenkin on toivottavaa, että kukin kulttuuri muuntuu tai säilyy sen omilla ehdoilla, eikä niin, että jokin taho julistaa sen turhaksi, keinotekoiseksi ja valmiina romutettavaksi.
Monikulttuurinen yhteiskunta todellinen ongelmavyyhti, minkä on havainnut varmastikin jokainen, joka on aiheeseen tutustunut tilastojen ja tutkimusten kautta. Sillä itse asiassa on hyvin vähän tekemistä naiiviin monikulttuurisen utopiamaailman kanssa jossa monikulttuurisuuden kannattajat elävät. He näkevät siinä etnomuusikoita, jännittäviä uusia ihmisiä, eksoottisia ruokaperinteitä ja kulttuurien välistä, hyväntahtoista vuorovaikutusta. Näihän se saattaa mennäkin jossain kulttuurikeskus Caisassa tai afrikkalaisen musiikin festivaaleilla, mutta ne järkyttävät ongelmat jotka asiaan liittyvät, eivät katoa miksikään ja paljastuvat aina, kun median ja suvaitsevaisuuspropagandan luomaa monikulttuurisuuden kiiltokuvamaista pintaa hiemaan raaputtaa. Sen alta nimittäin paljastuvat kaikki ne sosiaaliset, taloudelliset, uskonnolliset, demografiset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset ongelmat joihin vahvasti heterogeeninen yhteiskunta ajautuu. En ryhdy erittelemään näitä, sillä esimerkiksi Jussi Halla-aho ja muut vanhemmat kirjoittajat ovat niitä jo hyvin seikkaperäisesti käsitelleet. Tässä kirjoituksessa haluan mieluummin pureutua siihen, mikä näiden ongelmien pohjimmainen, sosiaalipsykologinen syy on.
Monikulttuurin kannattien ikuinen inhokki, yhtenäiskulttuuri on siinä mielessä varsin toimiva, että vaikka se mokuilijoiden mielestä vaikuttaakin tylsältä, yksipuoliselta ja jopa keinotekoiselta (kuten kansallisvaltion vastustajat haluavat kuvailla), niin on sen hyvänä puolena se, että kulttuuriset käsitykset moraalisista ja eettisistä asioista ovat varsin yhtenäisiä. Osalta monikulttuurin kannattajista puuttuu tässä suhteessa se relativistinen havainto, että ne asiat, joita pidetään vaikkapa täällä hyvinä tai pahoina, eivät ole mitään universaaleja totuuksia. Josne olisivat universaaleja totuuksia vaikkapa useimpien fysiikan lainalaisuuksien tapaan, olisi absoluuttisen oikea toiminta ja suhtautuminen asioihin saavuttavissa logiikan ja empirian avulla. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole vaan eettiset käsitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja mitä homogeenisempi kulttuuri on, niin sitä yhtäläisempiä käsitykset oikeasta ja väärästä ovat ja lähes kaikki tämän kulttuurin piiriin kuuluvat henkilöt marginaalisia toisinajattelijoita lukuun ottamatta hyväksyvät ja sisäistävät tietyt perusarvot joille yhteiskunnan toiminta rakentuu. Meidän ei tarvitse nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa väitellä periaatteelisella tasolla miesten ja naisten tasa-arvosta, demokratian oikeutuksesta, ihmisarvosta tai uskonnonvapaudesta vaan poliittiset debatit voidaan käyttää johonkin sekundaarisempaan.
Sen sijaan esimerkiksi islamilaisessa maailmassa hegemoninen käsitys edellä mainituista asioista on täysin erilainen ja sen kulttuuripiiriin kuuluvat ihmiset pitävät eurooppalaisia arvoja syntisinä, harhaoppisina ja pakanallisina – aivan kuten suurin osa eurooppalaisista pitää islamin arvoja brutaaleina, fundamentalistisina ja julmina. Kun islamilaisia siirtyy eurooppalaisen kulttuurin alueelle he joko joustavat omasta kulttuuristaan tai ryhtyvät kapinaan täkäläisiä arvokäsityksiä ja kulttuuria kohtaan. Siihen, kumpi näistä toteutuu riippuu ensinnäkin maahan muuttaneen ryhmittymän koosta. Mitä enemmän heitä on yhdellä alueella, sitä voimakkaampi on paine heidän alkuperäisen kulttuurin harjoittamiseen, sillä kulttuuri on ihmisten välistä vuorovaikutusta ja mitä enemmän he kohtaavat elämässään heidän alkuperäisen kulttuurinsa edustajia, niin sitä vähemmän syntyy halua assimilaatioon eurooppalaisen kulttuurin kanssa. Toisekseen se riippuu siitä, mitä vastaanottava kulttuuri heiltä vaati. Assimilaatiota ja sopeutumista ei tapahdu, jos maahanmuuttajilta ei sitä vaadita vaan myönnytään heidän kulttuurinsa erityisvaatimuksiin, mistä yhtenä räikeimmistä esimerkeistä Helsingin Jakomäen uimahallivuorot, joissa lauantai on pyhitetty yksinomaan musliminaisille. Vastaavia esimerkki on myös Britannia joissa poliisikoirille on velvoitettu kumitossut jalkaan vierailtaessa muslimikodissa. Koirahan on islamin eläinvihamielisessä maailmankuvassa saastainen eläin ja ilmeisesti poliisikoiran vierailu ilman tossuja voisi henkisesti saastuttaa kyseisen kodin. Onkin aiheellista kysyä loppuvatko islamin erityisvaatimukset vasta sitten kun jokainen eurrooppalainen nainen on pakoitettuu burkhaan ja maanosassa vallitsee islamilainen lainsäädäntö? Kukaan ei ole minulle kertonut, mihin asti suvaitsevaisuutta aietaan jatkaa. Miksi meidän edes tulee myöntyä erityisvaatimuksiin sellaisen kulttuurin taholta, joka ei itse pyri joustamaan juurikaan missään asiassa?
Koska tässä kirjoituksessa on tarkoitus käsitellä monikulttuurisuutta yleisesti, eikä vain islamia, vaikka se tosin on hyvä esimerkki äärimmäisyytensä ja ehdottomuutensa takia, niin voin ottaa tätä sivuten esille myös kolmannen seikan jolla on suuri vaikutus siihen, miten sopeutuminen tapahtuu. Tämä on maahanmuuttajien kulttuurinen joustavuus ja sopeutumiskyky. Tiedämme, että käytännössä kaikki japanilaiset, korealaiset ja vietnamilaiset maahamuuttajat ovat sopeutuneet varsin hyvin länsimaiseen yhteiskuntaan. He eivät erotu tilastojen valossa juurikaan natiiveista, eikä heitä kohtaan myöskään kohdistu juurikaan rasistisina pidettyjä ilmiöitä. Sen sijaan somalit ovat joka suhteessa äärimmäisen ongelmallinen ryhmä vastaanottavalle maalle, sillä esimerkiksi Suomen 10 000 somalista yli 90% on työelämän ulkopuolella, he syyllistyvät seksuaali- ja väkivaltarikoksiin kymmeniä kertoja useammin kuin suomalaiset ja lisäksi he ovat myös kaikkein nopeiten lisääntyvä ryhmä niin maahanmuuton kuin syntyyvyden kautta.
Tähän monikulttuurisuuden puolustajat yleensä esittävät kahta eri argumenttia siitä, kuinka tämä ilmiö selitetään heidän kannaltaan parhain päin. Joko se, että suomalaisten rasismi aiheuttaa työttömyyden ja rikollisuuden tai se, että he ovat väkivaltaisista oloista ja näin ollen kykenemättömiä toimimaan osana länsimaista yhteiskuntaa. Ensimmäinen väite on kumottavissa jo edellisen kappaleen esimerkillä. Väitetty rasismi maahamuttajia kohtaan ei ole estänyt itäaasialaisia työllistymästä, vaikka loogisesti voisi ajatella, että jos rasismi johtuu siitä, että henkilö on eri rotua, kuten virallinen totuus esittää, niin aasialaisiin pitäisi kohdistua aivan samanlaisia ennakkoluuloja ja antipatioita kuin somalejakin kohtaan. Jälkimmäinen vaihtoehto sen sijaan lienee lähempänä totuutta, mutta ei kuitenkaan niin yksinkertaisena kuin mitä halutaan ajatella, sillä henkilön väkivaltaisuus ja hänen lähtömaansa väkivaltaisuus ovat sidoksissa toisiinsa. Myönnetäköön, että somalit ovat keskimääräistä väkivaltaisempia johtuen siitä, että he tulevat väkivaltaisesta oloista, mutta on myös niin, että itse Somalia on väkivaltainen maa yksinomaan sen takia, että siellä asuu väkivaltaisia ihmisiä. Siirtämällä nämä ihmiset Somaliasta Eurooppaan, siirretään myös väkivalta Somaliasta Eurooppaan. Heistä ei tule eurooppalaisia ja eurooppalaisesti ajattelevia ihmisiä sillä hetkellä kun he astuvat maanosamme kamaralle, vaan heimojen väliset konfliktit jatkuvat uudessa kotimaassa samalla tavalla kuin ennenkin.
Nämä somalit eivät välttämättä pidä omaa toimintaansa mitenkään erioisen väkivaltaisena vaan sisällisosdat, tappelut, raiskaukset, naapuriheimon murhaaminen on heikäläisittäin normaalia meininkiä. Normaalilla meinigillä taas tarkoitan sitä, että kyseisenlaiset ilmiöt eivät ole heidän kotimaassaan mitään kansaa järkyttäviä tragedioita vaan varsin yleinen ilmiö. Uskon, että pelkän kulttuurin lisäksi myös heidän geneettisesti peritty temperamenttinsa on syynä siihen, miksi somalit ovat väestönä epäonnistuneet kaikkialla minne he ovat länsimaailmassa menneetkin. Kun kulttuurin perusarvot ovat ristiriidassa toisen kulttuurin perusarvojen kanssa, syntyy väistämätää ongelmia näiden kahden kulttuurin asuttaessa samaa aluetta. Voidaan haaveilla kulttuurienvälisestä dialogista, mutta jos toisella puolen on valtava joukko henkilöitä jotka argumentoivat mieluummin teräaseille, tulee dialogista monologiaa.
Ranska ryhtyi sensuroimaan internetistä terroristisina, rasistisina ja lapsipornografisina pitämiään sivustoja. En tiedä onko kyseessä avoin (viranomaiset ilmoittavat mitä sivuja on sensuroitu ja miksi) vai pimeä sensuuri (tavan kansalainen ei tiedä mitä on sensuroitu, miksi ja kenen toimesta), mutta epäilen kyseessä olevan jälkimmäisen Suomen lapsipornografiafiaskon tapaan. Britanniassa taas jo alakouluikäiset saattavat joutua koulussa ongelmiin, jos he eivät pidä voimakkaasti maustetuista eksoottisista ruoista tai puhuvat toisista etnisistä ryhmistä termillä "nuo".
Monikulttuurinen ajaminen vaati sananvapauden rajoittamista, sillä monikulttuurisuusideologia ei perustu empiirisesti todettaville tosiasioille tai järkiperäisille argumenteille, vaan lähes uskonnolliselle tunteilulle, jossa elätetään kuvitelmaa monikulttuurisesta yhteiskunnassa, jossa kaikilla on kivaa keskenään ja tätä onnen hegemoniaa ovat tuhoamassa ainoastaan kaltaiseni "pahat rasistit", jotka ottavat puheiksi vääriä asioita. Näitä vääriä asioita ovat tietyiltä alueilta tulevien henkilöiden yliedustus seksuaali- ja väkivaltarikoksissa, sekä työttömyystilastoissa.*
Missään Eurooppalaisessa maassa ei ole onnistunut Somaliasta ja arabivaltioista tulevan väestön integrointi siinä määrin, että he menisivät töihin, eivätkä tehtailisi kantaväestöä enempää rikoksia. Tämän asian sanominen on kuitenkin käytännössä kiellettyä monikultturistien hallitsemassa valtiossa. Aivan samoin kuin on kiellettyä koota samalle sivustolle viranomaistahoilta saatavaa informaatiota ja lähdeviitteineen tehdä väite, että yhteiskunta koostuu ihmisistä ja jos yhteiskuntaa asuttavat ihmiset ovat väkivaltaisia, nepotistisia ja autotäärisiä niin myös heidän yhteiskuntasakin on silloin väkivaltainen, nepotistinen ja autoritäärinen.
Monikulttuurin kannattajat selittävät arabien ja somalien epäonnistumisen jokaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa kantaväestön rasismilla (tämähän ei tosin mitenkään selitä sitä, miksi aasialaiset maahanmuuttajat työllistyvät varsin hyvin), joka ilmenee tämänkin nettikirjoituksen lisäksi muun muassa makeisten käärepapereissa. Ilmeisesti Neekerinsuukko kioskissa on kulttuuririkastajalle niin suuri järkytys ja pahanolon aiheuttaja, että on suoranainen pakko pahoinpidellä ja ryöstää joku tuntematon suomalainen. Jos Rutja ja muut rasistit, sekä tietysti vääränmalliset karkkipaperit saataisiiin poistettua, niin mikään ei ilmeisesti estäisi täydellisen multikulttiparatiisin toteutumista. Tämä olisi koomista ellei olisi niin surullista.
Kannatan täydellistä sananvapautta (poislukien ihmisten yksityisasiat), sillä mikään informaatio ei voi olla vahingollista sinänsä - saati, että olisi jonkin "ylemmän" tahon asia päättää, mikä on sopivaa tietoa ihmisille ja mikä ei. Riippuu täysin ihmisestä miten hän suhtautuu informaatioon ja kuinka tekee johtopäätöksensä tältä pohjalta. Henkilöllä, jonka maailmankuva perustuu järkiperäisille argumenteille ideologian tai uskomuksen sijaan, ei ole mitään syytä rajoittaa sananvapautta, sillä hän pystyy argumentoimaan järkevästi oman kantansa puolesta. Monikulttuurin kannattajilla on hyvin vähän kylmiin tosiasioihin perustuvia argumentteja, siksi "rasistit" ovat hänelle uhka, jotka tulisi vaientaa. Aivan kuten uuden ajan alussa tieteen läpimurrot olivat uhka kirkon hegemonialle, ovat nyt tilastot, tutkimukset ja ihmisten arkielämän kokemukset uhka monikulttuuri-ideologialle.
Jos sensuuri olisi ihminen, hän olisi sellainen joka ei halua julkisuutta, sillä Sensuuri tietää ihmisten vihaavan häntä jos hän näyttäytyy heille. Sensuurilla ei ole nimeä, kosvoja, väriä, hajua. Hän salaa hävittää kaikki tahrat utopististen pilvilinnojen portailta, seiniltä ja ikkunista. Hän peittää kaikki seinien lohkeamat verhoilla ja estää ihmisiä menemästä vääriin paikkoihin näkemään vääriä asioita. Sensuuri estää ihmisiä näkemästä todellisuutta sellaisena kuin se on, estää ihmisiä kommunikoimasta keskenään ja näin uhkaamasta valtaapitävien valtapaikkaa ja virallista totuutta.
lauantaina, heinäkuuta 19, 2008
Monikulttuurin ongelmia, osa 1: Luokkayhteiskunta
Muistaako joku vielä Naantalilaisen natsihörhö Pekka Siitoinin haastattelun ohjelmassa Kolmas pyörä? (YouTubesta löytyy, jos ei ole vielä nähnyt). Yksi hänen legendaarisimpia lausahduksiaan ohjelmassa oli "Laitetaan kaikki pakolaisneekerit Lappiin lumitöihin. Joulupukkikin tarvitsee mustia tonttuja - se on tasa-arvoa se."
Niinkin mielettömältä kuin se alkuksi tuntuukin, niin nimenomaan tuollainen ajattelumalli on hyvin lähellä sitä, jota monet "monikulttuurisuuden" kannattajat nykyisin ajavat: hankitaan maahanmuuttajia tekemään työ, joka ei palkkauksensa takia kelpaa natiiveille. Näin korjataan mukamas jokin työvoimapula.
Ainoat alat, joilla on oikeasti työvoimapulaa ovat alipalkattuja töitä, joihin halutaan ulkomaalaisia, sillä suomalaiset eivät tätä työtä tee siihen hintaan. Heiltä kuitenkin unohtuu se, että tällainen työvoimapula korjaa markkinataloudessa itse itsensä ja kun kysyntää työntekijöistä on, niin heille tarjotaan myöskin enemmän palkkaa. Tässä ollaan nyt menossa perse edellä puuhun ja korjataan tilanne juuri sillä tavalla, millä sitä ei pitäisi korjata, eli tuomalla ulkomailta halpatyövoimaa. herää kysymys, että mihin tämä hyväuskoisten hölmöily sitten lopulta johtaa?
Luultavasti siihen, että näiden 'paskaduunien' palkkaus ei koskaan parane, koska aina löytyy joku kolmannen maailman "huippuosaaja" tekemään kyisen työn suomalaista halvemmalla. Pitemmän päälle tämä johtaa uuteen luokkayhteiskuntaan ja tähän vielä luokkien jo sinänsä synnyttämän jännitteen etninen ulottuvuus.
Yhdysvallat on mielenkiintoinen valtio siinä mielessä, että se on maailman ehkä maailman vanhin nykydiskurssin mielessä monikulttuurinen valtio; silti eri etniset ryhmät eivät ole integroituneet ja kuten ruotsalainen sosiaaliantropologi T. H. Eriksen sanoo, on hölmöä puhua maasta kansojen sulatusuunina - se on ennemminkin kansojen mosaiikki. Yhdysvalloissa etnisyys ja luokka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa juurikin edellä kuvaamallani tavalla valkoisten muodostaessa pääosan ylemmästä keskiluokasta yhdessä aasialaisten kanssa, kun taas afrot, meksikaanit ja latinot muodostavat valtaosan yhteiskunnan alimmista luokista. Koska luokkaerot ovat tutkitusti periytyviä (huolimatta siitä, että kaikilla olisikin mahdollisuus korkeampaan koulutukseen), syntyy uudenlainen luokkayhteiskunta, jossa etnisyys on osittain merkkinä omasta luokasta. Tämä aiheuttaa sekä normaalia luokkajännitettä, että etnistä jännitettä eri ryhmien välille.
Eriksenin mukaan ei olekaan olemassa yhteistä "amerikkalaista identiteettiä" vaan olemassa afroamerikkalainen, latinoamerikkalainen ja valkoamerikkalainen identiteetti ja nämä rakentuvat nimenomaan sen varaan, että tehdään ero suhteessa toiseen viiteryhmään.
Samanlainen mekaniikka näkyy myös Eurooppassa, jossa islminuskoisten identiteetti rakentuu sen mukaan mitä he näkevät ympärillään. Koska Eurooppalainen valtakulttuuri on ristiriidassa Islamin opin ja kulttuurin kanssa, syntyy vastareaktiona islamilaista radikalismia ja vaatimuksia halal-teurastusten sallimisesta tai sharia-lain käyttöönotosta islamilaisilla alueilla, joista viimeksi mainittua muuten kannattaa 40% Britannian muslimeista.
Tässä taasen näen lähinnä kaksi pääsuuntaa, joita pitkin kehitys voi kulkea. Joko suostuminen islamin erityisvaatimuksiin ja dhimmiytyminen (Britannian ja Ruotsin tapaan) tai kansalaisten vastareaktiona radikaalien vastaliikkeiden nousu (Norjan kansallismielinen Edistyspuolue on saavuttamassa suurimman puolueen aseman seuraavissa vaaleissa).
Ensin mainittu johtaa hyvin pitkälle nykyisen USA:n kaltaiseen väestörakenteeseen, jossa sosiaalisten luokkien pohjalla ovat kouluttamattomat, mutta uskonnollisesti radikaalit muslimit, jotka eivät kaihda keinoja toteuttaessaan omaa maailmankatsomustaan. Tästä on runsaasti esimerkkejä niissä Euroopan maissa, joissa "kulttuuririkastuminen" on edennyt Suomea pidemmälle.
Siksi olen varsin jyrkästi sitä mieltä, ettei Suomea pidä "monikultturistaa". Yhtenäiskulttuuri on elinehto kansallisvaltiolle ja monikulttuurisuus suistaa maan ensin lähes feodalistiseen luokkayhteiskuntaan ennen pitkää joko Jugoslavian kaltaiseen sisällissotaan tai islamisoitumiseen. _____________________________________________________ P.S. Sain palautetta kirjoituksesta ja Nordfolk-foorumilla keskustelija "Ikki" toi esille seuraavanlaisen huomautuksen: "Olisi voinut lisätä siihen että halpatyövoima ei ole halpaa, koska maahanmuuttaja maksaa yhteiskunnalle 80.000 euroa (MOT) vuodessa, per henkilö. Ainoa kysymys on, näkyykö kaikki kulut sosiaalimenoina/tulkkauksina ja mamujen erityistukina jne+palkkana, vaiko palkkamenoina. Puhumattakaan siitä että tarvitaan 9 henkilöä kortistoon, noita voimakkaasti päivettyneitä maahanmuuttajia, ennenkuin se kymmenes tekee työtä."
