Euroopan kuolinkorahtelut
Maailma ympärillä muuttuu nykyisin niin kovaa vauhtia, että heikompaa tahtoo hirvittää. Se, mikä tänään on päivän muotia on huomenna jo esihistoriaa. Nykyajan ihmisen pitää olla itsenäinen ja pitää huoli omasta elämästään. Tänään luulemme itse rakentavamme omaa identiteettiämme kokeilemalla uusia filosofioita ja elämäntapoja ja samalla monet kansalliset perinteet näyttävät pikkuhiljaa hiipuvan ja antavan sijaa sykäyksittäisille globaaleille ilmiöille ja muotivirtauksille. Uskomme maailman kehittyvän jatkuvasti parempaan suuntaan, kun lääketiede lannistaa sairauksia, tekniikka mahdollistaa kokonaisia uusia tapoja elää ja vaanivat ympäristökatastrofitkin uskotaan voitavan lannistaa, kunhan ympäristöystävällisemmät energiantuotantotavat tulevat käyttöön. Monet elävät tämän rajattoman optimismin ja tulevaisuudenuskon hallunisoimana, mutta näin ajattelevat ihmiset ovat kuitenkin minun silmissäni teuraskarjaa kulkemassa lastauslavaa pitkin karja-autoon.
Ensinnäkin väite, että ihmiset olisivat niin sanotun edistyksen ansiosta nykyisin onnellisempia kuin ennen ei pidä paikkaansa - ei ainakaan silloin, kun katsomme tilastoja itsemurhista, rikoksista, avioeroista, alkoholi- ja mielenterveysongelmista tai vaikkapa lasten huostaanotoista. Myös suomalaisten fyysinen kunto on romahtanut järkyttävällä tavalla viimeisen 50 vuoden aikana ja samassa ajassa olemme myös ehtineet muuttaa suurimman osan isänmaamme kasvoista soineen ja aarnimetsineen tympeiksi puupelloksi. 2000-luvun suomalainen elää keskimäärin 3 huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa, eikä välttämättä tunne edes naapureitaan ja kokonaiset suvutkin asuvat hajanaisina ympäri maata, kun ihmiset muuttavat paikkakunnilta toisille työn perässä. Yhteiskunta pyrkii kouluttamaan ihmiset mahdollisimman nopeasti nostamaan tuottamalla ja kuluttamalla bruttokansantuotetta ja tämän jälkeen on edessä dumppaaminen vanhainkotiin, joissa hoitajapulan takia saattaa vanhukselta puuttua lähes täysin kaikki sosiaaliset kontaktit tai jopa mahdollisuus päästä liikkumaan pois sängystään.
Nuorison tilanne ei näytä juuri paremmalta, kun uusi polvi omaksuu täydellä tohinalla rappiollisia elämäntapoja ja -asenteita. Suomalainen nuori ei ole koskaan aiemmin liikkunut niin vähän kuin nykyään ja sillä on enemmän mielenterveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia kuin koskaan aimmin. Pojat rämistelevät kaupunkien katuja käryävillä mopoillaan ja tytöt heiluttavat takapuoliaan primitiivisen diskojytkeen ja räpin tahdissa, eikä mitään yllättävää ole myöskään tavata 12-15-vuotiaita lapsia räkäkännissä haahuilemassa kapunkien kaduilla. Voimmekin vain kuvitella millainen maailma on tulossa, kun uusi sukupolvi vain toistaa edellisen virheitä entistä hurjemmissa mittasuhteissa.
Lääketiteen kehitys on kieltämättä ollut nopeaa ja varmasti pelastanut useita ihmishenkiä, mutta tiedämmekö, mihin se lopulta johtaa? Jo nyt ihmisten immuniteetti heikentyy länsimaisissa valtioissa, kun jokaiseen vaivaan nuhasta päänsärkyyn työnnetään pilleriä naamaan. Toisaalta luonto kehittää bakteereista ja viruksista koko ajan uusia muotoja, jotka ovat entistä vaarallisempia ihmisille - esimerkkejä ei tarvitse hakea taannoin otsikoissa olleita sairaalabakteereita kauempaa. Yhtenä harvoista hyvistä asioista, joita lääketieteen kehityksessä näen, ovat uudet ja tehokkaammat tavat säädellä syntyvyyttä, sillä liikakansoitus on yksi maailman suurimmista ongelmista tällä hetkellä, ja jos ihminen ei tätä tilannetta itse korjaa niin luonto tekee sen. Ensimmäinen on tosin sekä ihmisen, että ympäristön kannalta huomattavasti mukavempi vaihtoehto.
Teknikaan ympäristöystävllisyyteen tähtäävästä kehityksestä voi olla monta mieltä. Kieltämättä on parempi sellainen auto, jossa on katalysaattori ja sellainen tehdas, jossa on suodatin, kuin sellainen missä ei ole. Tämä ei kuitenkaan poista tekniikan perimmäistä ongelmaa, eli sitä, että se on monessa suhteessa vain korvannu sen työn, minkä ennen teki ihminen. Vaikka kätemme ovat verrattoman hyviä vaikkapa soutamiseen, niin emme niitä siihen käytä vaan nyvimme veneen perässä olevan kaksitahtiprutkun päälle savuamaan. Muutaman kilometrin työmatkan kuljemme autoilla, vaikka esimerkiksi taajamssa polkupyörä on vaivattomampi, halvempi, saasteettomampi ja monesti myös nopeampi tapa liikkua. Tuskastuttavan monet muutoin terveet ihmiset kuitenkin hylkäävät lihastensa tarjoaman voiman ja antavat niiden rapistua ajaessaan pikkumatkoja moottorien avuilla kuin mitkäkin liikuntarajoittaiset! Päästöjen väheneminenkin kehittyvän tekniikan myötä on ainakin tähän asti ollut turhaa puhetta, sillä läntisissä teollisuusmaissa hiidioksidipäästöt ovat vain kasvaneet kaksi prosenttia vuosina 2000-2004.
Toisaalta on nykyaikana tiettyjä asioita, joiden suhteen asiat ovat oikeasti paremmin kuin ennen - jopa tälläisen nykyaikaan hyvin kriittisesti suhtautuvan mielestä. Vai onko sittenkään? Vaikka kristillisen kirkon vallan murtuminen, uskonnonvapaus, koululaitoksen vakiintuminen, yleinen lukutaito, viestintämahdollisuuksien kehittyminen ja naisten aseman parantuminen ovat mielestäni olleet muutamia parhaista saavutuksista viime vuosisadoilla, niin ei niistä ole kuitenkaan lopulta paljoakaan iloa: Kristinuskon on pääosin korvannut henkinen tyhjiö, jota pyritään täyttämään tuhoisilla elämäntavoilla tai omaksuen alkuperäiseen kulttuurinsa sidoksissa olevia uskontoja, filosofioita ja elämäntapoja ei-eurooppalaisista kulttuureista. Naisten aseman parantuminenkin on vaihtunut entistä surkeampaan ääripäähän, jossa miestä ja naista pyritään asettamaan henkisiltä ja ruumillista kyvyiltään samaan muottiin. Mies ei saisi olla miehekäs ja nainen naisellinen, vaan kaikkien pitäsi olla seksuaalisesti tasapainoisia. Feministinaiset omaksuvat miesten huonoja puolia ja halveksuvat naisia, jotka haluavat säilyttää naiseutensa. Samaten myös miehistä on jatkuvasti tulossa entistä surkeampia tohvelisankareita, jonka henkisen ja fyysisen vapauden kaipuun takia esimerkiksi armeijan tai edes siviilipalveluksen suorittaminen on ylivoimainen tehtävä. Onneksi tämä edellinen esimerkki koskee ainoastaan muutamaa prosenttia väestöstä, mutta muutoin on yleinen kehityskulku liiankin ilmeinen.
Sama omituinen tasapäistäminen näkyy myös siinä, kuinka pyritään tietentahtoen luomaan niin sanottua monikulttuurista yhteiskuntaa (vaikkakin tässä tapauksessa kyse on itseasiassa monietnisyydestä). Tosiasiassa tämäkin utopia, jossa eri kulttuurit eläisivät onnellisina rinta rinnan on puhdasta harhaa - tämän voimme itse todeta katsomalla Pariisin tai Malmön kulttuurisesti rikkaita alueita. Haluan säilyttää maailman jossa eri maanosissa ja eri kansoilla on oma uniikki kulttuurinsa, sen sijaan että ottaisin poliitikojemme tyrkyttämän monikulttuuriutopian, joka johtaa vain ja ainoastaan suureen määrän nopeasti muuntuvia alakulttuureja, särkyneeseen yhteisöllisyyden tunteseen, etnisiin jengitaisteluihin, gettoutumiseen ja ääriryhmien kannatuksen kasvuun. Sellaisesta yhteiskunnasta puuttuvat yhteiset pelisäännöt ja yhteiset käsitykset siitä, mikä on oikeaa ja mikä väärää - esimerkin voi ottaa vertailemalla nykyeurooppalaista arvomaailmaa islamilaiseen. Sanokoon Hämeen-Anttila & co. mitä tahansa, niin väitän kuitenkin, että islam sharian lakeineen ja häpeämurhineen on taantumuksellinen ja väkivaltainen uskonto joka ei hyväksy kritiikkiä tai muita ajattelutapoja.
Hyvääkin monikulttuurisuutta on ollut, kun esimerkiksi Karl Fazer tai Nikolai Sinebrychoff perustivat Suomeen kannattavia yrityksiä, mutta nykyinen pyrkimys, jossa haalitaan täysin meille vieraista kulttuureista maahanmuuttajia halpatyövoiman toivossa ja katukuvaan ilahduttamaan ihmisiä, jotka haluavat tuntea olonsa tällä tavoin suvaitsevaiseksi, on viimeisen päälle turmiollista kehitystä.
Näyttääkin pahasti siltä, että Eurooppa - ja Suomi siinä samassa - ovat kurjistumassa omituiseksi kulttuuriseksi mutantiksi, joka tuhoaa esi-isien perinteet sekä heiltä perityn maan nopeiden voittojen ja yksinkertaisten tyydytysten takia. Mitä iloa meille on korkeasta lukutaidosta, jos käytämme sitä vain amerikkalaisen roskaviihteen ymmärtämiseen? Entä mitä iloa on korkeasta bruttokansantuotteesta, jos se on saavutettu muuttamalla luonto teollisuuden raaka-aineviljelmäksi? Ja tästäkin kasvaneesta varallisuudesta käytämme suurimman osan hyödyttömiin, typeriin, turhiin tai jopa täysin vanhingollisiin asioihin. Myymme kauniit metsämme mainospaperiksi, joilla hankimme tupakkaa, viihdesarjoja ja bensaa autoon, jotta voimme ajella sen 5km pituisen työmatkan, jottein meidän tarvitsisi rasittaa surkastuneita jalkalihaksiamme. Entistä hullunpaa on se, että esimerkiksi Ruotsissa kulutetaan 30 miljardia veronmaksajien kruunuja (3,25 miljardia euroa) elättämään ihmisiä, joista suuri osa on julistanut pyhää sotaa koko eurooppalaista sivilisaatiota kohtaan ja jos ei ole tätä tähnyt niin elää vain täysin hyödyttömänä ja työttömänä. Näen selvästi mitä kulttuurillemme on tapahtumassa ja esimerkiksi muslimit ovat sanoneet hyvin selvästi mitä he sille haluavat tehdä (katso linkit alhaalla), mutta Eurooppa ei kuule eikä halua ymmärtää tosiasioita - se elää naiivissa tulevaisuudenuskossaan viimeisiin kuolinkorahteluihinsa asti.
Mitä sitten voi tehdä? Näyttää epätodennäköiseltä, että Euroopan kehityksen kurssia ymmärretään muuttaa ennen syöksykierteeseen joutumista. Vaikka distributismin, ekologisen ajattelun ja uusnationalismin kaltaisia, mielestäni hyvin terveitä suuntauksia on synytynyt, jäävät ne kuitenkin monesti kulutushysteeristen massojen, valikoivan tiedotuksen ja suoranaisen typeryyden pimentoon. Ehkä enintä mitä voimme tehdä on se, että emme itse ainakaan ole kampeamassa sivilisaatiotamme, maatamme ja kulttuuriamme tuohon lohduttomaan kuiluun, joka häämöttää edessämme.
Kuvia uudesta Euroopasta:
http://youtube.com/watch?v=7QLomLsArm4
http://youtube.com/watch?v=I0yoR8R4T1w
http://youtube.com/watch?v=Cwy-7KvRsUs
