Kun karvanoppasuomalainen tuulitakin osti

Jälleen kerran tuli nähtyä kadulla omasta mielestään varmaan hyvinkin isänmaallinen tyyppi. Oli karvaton päälaki, Niken tuulitakki ja suussa paloi tupakannatsa. Tämä nojaili japanilaiseen autoon ja soitatti stereoilla epämääräistä amisteknoa. Niinpä niin - oikeasti kansallishenkistä alkoi siinä vaiheessa jo kuvottamaan enemmän kuin kannabishöyryisissä reggaebileissä konsanaan.

Nämä karvanoppasuomalaiset tuskin ymmärtävät mitään vaikkapa kalevalaisen runolaulannan tai edes Sibeliuksen päälle. Nationalistiset ihanteet, joita Suomessa Lönnrot, Sibelius, Gallen-Kallela, Edelfeldt ja äärimmillään jopa Eugen Schauman totettivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, näyttävät kuivuneen 1940-luvun jälkeen ahdasmieliseksi nurkkapatriotismiksi, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen Hegeliläisten ajatusten kanssa. Jos kerran tunnet olevasi kansallishenkinen suomalainen, niin on sinulla suoranainen valvollisuuskin tutustua oman maasi kulttuuriin.

Omista kokemuksista olen huomannut, että esimerkiksi yliopistoja ovat vallaneet monikulttuuriuskovaiset vasemman puolen kannattajat ja todellinen pro patria -henki loistaa poissaolollaan yhteiskunnassamme. Tälle asialle ei todellakaan ole tehnyt hyvää skiniliikkeiden toiminta maassamme 1990-luvulla, vaan se oli jälleen kerran yksi elinkelvoton äpärä, joka oli vain puettu Suomen lipun sisään. Liikehän sai alkunsakin Englannissa jamaikalaisten maahanmuuttajien toiminnasta, mutta vanhetessaan ja levitessään Itä- ja Pohjois-Eurooppaan otti vaikutteita kansallissosialistisesta Saksasta ja sen ideologioista. Liikkeen kannattajilla on ympäri maailmaa samankaltainen vaatetus ja samankaltaiset ideologiat, joten ihmetyttääkin, että mitä ihmeen tekemistä sillä on suomalaisuuden kanssa? Jos ette tosissanne arvosta Suomen symboleja, niin pitääkä silloin näpinne erossa niistä!

Myöskään monikansallisten yhtiöiden tukeminen ei ole kovin kansallishenkistä toimintaa. Ostamalla Niken, Coca-Colan, McDonald'sin tai muiden vastaavien yhtiöiden tuotteita edesautat maamme kultuurista köyhtymistä ja globaalin, hengettömän ja sisällöttömän roskakulttuurin valumista yhä syvemmälle suomalaisuuteen. Suomalaisten tuotteiden ostaminen ulkomaalaisten, ehkä halvempien vaihtoehtojen sijaan on paitsi hyvä suomalaisten tuottajien kannalta, niin myös paljon ekologisempaa pienempien kuljetus- ja säilytyskustannuksien vuoksi. Se, että käytämme joitakin markkoja[sic] enemmän kotimaiseen tuotteeseen ei yleensä ole iso sijoitus, mutta periaatteen tasolla merkittävää. Pahinta kunnioittamattomuuttahan kotimaisia tuotteita kohtaan on piratismin kaltainen varastaminen, jolloin tuotteen ostavan henkilön rahat menevät tekijän sijaan venäläisten pussihousujen takataskuun. Kenenkään ei pitäisi syylistyä tällaiseneen typeryyteen ja välinpitämättömyyteen - ei ainakaan yhdenkään kansallismieliseksi itsensä mieltävän!

Kaikenkaikkiaan tilanne suomalaisen kulttuurin kannalta näyttää uhkaavalta - muttei kuitenkaan toivottomalta. Meidän täytyy jättää ja unohtaa alemmuudentunne omasta kulttuuristamme ja kansallisuudestamme, sillä suurin uhka identiteetillemme ei ehkä olekaan muiden kansojen edustajat maassamme, vaan suomalaisten oma välinpitämättömyys juuriaan kohtaan. Olkaa ylpeitä esi-isistänne ja jatkakaa heidän perintöään!